11. kesäkuuta 2013

Kesäleikkejä


Taidamme yhä elää liskoaikaa.

Päättelin sen paitsi siitä, että mökkimme entinen saunakauha antautui uudelle elämäntehtävälleen vesiliskoille suunnatulla B&B-tyyppisellä palvelullaan, niin myös tutkimuksista, joissa todetaan, että aivoistamme aktivoituu herkimmin ns. liskoaivot ainakin silloin, kun perustarpeemme ovat kyseessä tai uhattuina.

Tarvitsemme siis riittävästi lepoa, ruokaa, juomaa, läheisyyttä, hyväksyntää jne. Stressireaktio painaa päälle, jos jokin tarve jää huomioimatta, näkemättä tai elämme ristiriidassa oman arvomaailmamme kanssa. Tällöin alkukantainen voima selviytyä nostaa päätään ja hyökkäämme, hyydymme tai pakenemme.



Nämä liskot pääsivät ohi virtaavan ojapuron hoiviin takaisin vapauteen, koska käskytin rakasta jälkeläistäni kunnioittamaan luonnon otuksia ja niiden roolia luontoäidin palapelissä.

Liskot olivat onneksi kuitenkin tehtävänsä tehneet; täyttäneet perheen sammakkotaskun saalistusvietin, kammoksuttaneet perheen äidin mielenrauhaa kesken hyvin tärkeän auringonottamismeditaation ja nostaneet Kotkan Maretariumin intendentin innosta vipattavia viiksikarvoja kyseltyäni otuksista ja niiden asumisoikeudesta uimalammessamme. Intendentti oli selvästi oikeuden puolustusasianajajan kätyri kiiteltyään tarjoamastamme ylihyvästä lisääntymispaikasta luonnon keskellä.

Niin tai näin, elämämme taitaa olla melkoista luikerrusta, hiekanjyviä ja saunakauhoja. Vesiroiskeiltakaan emme välty, mutta onneksi aurinko aina lopulta kuivattaa ja voimme ehkä antautua nauttimaan (liskojen!) lisääntymispaikasta kesäillan pehmeän valon ja lämmön suojissa. :)


Ps. Olan Extra-lehden toukokuisen jutun Puuterivillasta pääset lukemaan tästä:


Ei kommentteja: