17. lokakuuta 2011

17.10.2011



Riisuutuneet puut.
Kuin rajattomien mahdollisuuksien kenttä.

Olen yksi lehdistä.

Makaan mukavuudenhalussani ja aprikoin, jättäytyäkö sijoilleni vai ponnistaako vielä. Kummassa enemmän rakkautta; iloa, voimaantumista ja pitkäkestoista tyytyväisyyttä, -seikkailua?


Mistä tietää, minkä tuulen mukaan nousta? Minkä auringon alle asettua?
Ovatko sade ja paiste samat, joihin törmään joka tapauksessa?



Lehti ei ihmettele, mitkä sen lahjat. Ei mieti, mikä sen merkitys tai rooli puussa, lehtikasassa.
Että maistuuko madoista kitkerälle.

Enemminkin se riemuitsee yhteydestä elämänvirtaan.

Ei vähennä arvoaan vertailemalla tai väheksymällä. Nauttii väriloistostaan, kesän eletystä vehreydestä, kierrosta uudeksi elämäksi.

Valitsen uudelleensyntymän.

Lehdeksi tai miksi tahansa katsotaan nyt sopivaksi.

Palvelemaan minuna. :)