29.04.2012

Kesti pitkään ennen kuin ymmärsin, mitä tarkoittaa eläminen maadottuneena.

Taipumukseni leijailla vappupallona pitkin maailmankaikkeuden nurkkia tuli hyvin havainnolliseksi.

Enää pelkkä metsässä hiippailu tai proteiinipitoisen ravinnon nauttiminen eivät riittäneet.

Olo oli kummallisen huono.
Selvähän se, kun ominaisenergiani suihki pitkin poikin ja pyristeli ulos kehosta. Oli vaikea asettua. Tuntea juuret.

Tajusin, että ei millään voi olla juurettunut, ellei uskaltanut asettua.
Piti koko ajan varmistella tavalla tai toisella, että selusta on turvattu. Että maa ei petä jalkojen alta. Olla vaikka vain ihan varmuudeksi jossain toisaalla.

Minua kolisteltiin.

Nenäni eteen työnnettiin mm. tutkimus, jossa järkevät tieteilijät olivat tutkineet elämän onnellisuuden lisääntyvän vain 10 % kauniimman kodin, paremman työpaikan, suurempien tulojen tai uuden avioliiton myötä. Sillä, minkä kuvittelemme tekevän meidät onnelliseksi on siis paljon pienempi merkitys kuin luulemme.
Ulkoiset seikat vaikuttavat onnellisuuden asteeseen, mutta vain erittäin pienessä määrin. Esimerkiksi suuren lottovoiton saaminen lisää positiivisia tunteita, mutta jo vuoden päästä ihminen on samalla onnellisuuden tasolla kuin ennen sitä. Vakava onnettomuus puolestaan vähentää onnea, mutta jo vuotta myöhemmin onnentunne on tässäkin tapauksessa palautunut entiselle tasolleen.

Me siis totumme rahoihimme tai vammaamme. Uuden asian miellyttävyys tai epämiellyttävyys kuluu pois. Pysyvä onni ei siis ole ulkoisesta elämästämme varsinaisesti kiinni.

Käsitän maadottumisen nyt syvemmällä tavalla. Se on asettumista elämään juuri nyt tähän. Kaiken hyväksymistä ja maan päällisestä elämästä nauttimista.

Sisälläni asuvan itsesabotoijan ja pelot tahdon edelleen katsoa ja tiedostaa, mutta en enää kokea niiden määrittelemää todellisuutta.

Uusi aika alkakoon. Vappupallot pysykööt lestissään jos kerran minäkin omassani.
Toivotan hauskaa vappua jokaiselle päivälle!

10.04.2012

Olen huomannut, että joskus myös niin sanotuissa henkisissä piireissä vallitsee käsitys siitä, että kielteiset tunteet ovat jollain tavalla vikoja tai heikentäviä ominaisuuksia. Tämä saa monet tuntemaan hurjaa syyllisyyttä, alempiarvoisuutta ja pyrkimystä piilottaa joitain puolia omasta itsestä. Tavoitellaan eräällä tavalla "taivaita", korkeita energioita ja erilaisia tähän liittyviä ekstaattisia kokemuksia.

On harhaa ajatella, että kielteiset tunteet ja kokemukset olisivat ainoastaan negatiivisia. Niiden takana on valtava voima ja ymmärrys, kunhan osaa katsoa ja suhtautua oikealla tavalla. Tuominta lisää tuomintaa, häpeä häpeää, turhautumista, piilotettua kiukkua ja vihaa. Vain nähty ja hyväksytty tunne voi vapautua. Ja kielteisen tunteen viestillä on tärkeä merkitys. Nehän ovat kuin työkaluja itsemme ymmärtämisen ja hyväksynnän tiellä.

Primaarinen tarve tulla nähdyksi on olemassa jo vastasyntyneellä; tunne siitä, että lähin hoitaja, äiti ja isä näkevät ja kuulevat, sallivat ja vastaavat heränneisiin tunteisiin, olivatpa ne millaisia tahansa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että esimerkiksi kaikki lapsen kasvamiseen liittyvät oikut tulisi automaattisesti hyväksyä, mutta rakastavan ohjaamisen kautta ne voi kääntää voitoiksi. Lapsihan tarvitsee turvaa ja rakkautta, mutta ei vapaana eläen, vaan nimenomaan ohjauksen kautta. Turva syntyy tunteesta, että tuo aikuinen tietää, mitä tekee ja tuohon voin luottaa. Samalla tulee ohjanneeksi häntä kunnioittamaan paitsi itseään myös toisia ja vaikkapa maallisiakin asioita.

Tahdon olla itselleni tuo turvallinen aikuinen.

Ja kunnioittaa maallista elämäämme.

Tästä suuresta kunnioituksesta nainen minussa tahtoi mekko-ostoksille ja pian järjestyikin ostosmatka Tallinnaan. Kotona löysin matkamuistoni hintalapusta tuon yläkuvassa näkyvän aika huikean ajatuksen valon tunkeutumisesta särön kautta.

Mitä jumalatar voi enempää vaatteeltaan pyytää, kuin syvällisyyttä ja valoa lisäävää hehkua? ;)