4. joulukuuta 2012

4.12.2012




Jonkin aikaa sitten olohuoneemme valkoinen nojatuoli alkoi riisuuntua.

Katselin epäuskoisena tapahtumaa, sillä luottoystävämme oli aikaisemmin vain kiltisti ja kuuliaisesti sulautunut joukkoon. Loogisesti ajatteleva ja järkevä puoleni ihmetteli myös vimmaa, koska ulkona alkoi näyttää yhä enemmän talviselta ja kylmältä ja toisaalta häveliäs puoleni epäili tuolille tulleen jonkinlaisen viidenkympin villityksen. Tahtoa nyt kesken kaiken rikkoa sopusointuinen kokonaisuus! 

Olen kuullut, että tällainen riisuutuminen voi johtua esimerkiksi kriisin synnyttämästä tarpeesta tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on. Että sitten kun on tarpeeksi kauan sulautunut harmonisesti joukkoon, pinnan alla kytenyt tuli leimahtaa ja siinä leimahduksessa eivät paljon mamman ompelemat palttootkaan paina.

Tutkimusten mukaan kriisi tai ajautuminen lienevät suurimmat syyt tehdä muutoksia elämässä. Uusinta tietämystä edustaa kuitenkin mahdollisuus tehdä itse tietoinen valita. Ja valinnan mahdollisuus lisää kuulemma elämän onnellisuutta. 

Henkseleitäni paukutellen voin vain todeta, että on meillä sitten viisas nojatuoli.

Saman riisuuntumispöpön se kuitenkin tartutti meihin muihinkin.
Päätimme näet heittää pois turhan hyvinvoinnin taakan ja palata alkukantaisiin tunnelmiin vuorokauden mittaisen sähkökatkoksen turvin. Jääkylmä talo, raanat sekä wc ilman vesipumpun voimaa, pakastimet sulamispisteessä ja jääkaapin lämpenemistä uhmaavat elintarvikkeet toivottivat meidät tervetulleeksi perjantai-illan viettoon. 

Ulkona mylvivä vimmainen pakkastuuli auttoi ystävällisesti autenttisen tunnelman luomisessa, kun seisoimme miehen kanssa illan pimeydessä emalisanko kädessämme kaivaten tilkallista juomavettä kaivon syvyyksistä.
Tutkimustemme mukaan emalisanko oli muuten ainut astia taloudessamme, joka narusta laskettuna suostui yhteistyöhön hörppäämään pyynnöstämme vettä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että miehistä on joskus suurta iloa. 
Tällä kertaa ilo tuli kaupasta miehisesti kannetun agregaatin myötä. 
Prinssi pelasti prinsessansa tuskaiselta paleltumispimeäjanovessahätäkuolemalta. 

Nuori isäntä oli jännittävissä tapahtumissa mukana kuunnellen rentoutuneena huoneessaan kännykkänsä musiikillisia aarreaittoja. Hän uskoo selvästi siihen, että hyvässä musiikissa on pelastuksen ainekset. Pyytänee vastaavassa tilanteessa tulevaa vaimoaan tanssiin. 
Hieno mies. Ymmärtää hyvän mielen voiman.
 


Tosin meille tuon laadukkaan tulevan aviomiehen kasvattaminen käy kalliiksi. 
Pihan auraamisesta muutamalla vedolla hän kertoi velottavansa tielaitosta 200 €. Kerroin pihan olevan omamme ja ettei kukaan palkkaisi noin kallista miestä. Hetken päästä sain itselleni osoitetun, tyynesti kirjoitetun laskun, jonka loppusummassa oli selvästi kipukorvauksiin viittaavaa latausta.

Ymmärsin, että on tässä nyt jokin syvällisempikin sanoma.
Jos kerran talon nojatuoli uskaltaa riisuutua ja paljastaa todellisen nahkansa ja poika arvottaa oman itsensä ja työnsä vilpittömän arvokkaaksi, mitä minä vielä epäilen omaa itseäni.

Tästä pöpöstä haluan kuin haluankin saada pysyvän tartunnan. :)



Ei kommentteja: