21. toukokuuta 2010

21.5.2010




Navetan ikkunanpielet ovat saaneet väriä ja sähköjohdoista muurahaiset saisivat valtatien Lontooseen. Lontoon valtatie on nyt kätevästi naputeltu kulkemaan siellä ja täällä vastaamaan nykyaikaisia vaatimuksia. Entisillä sähköillä saikin leikkiä varsin jännittävää peliä, jossa pääpalkintona olisi saattanut olla komea kiharapilvi varsin sähäkästi toteutettuna.

Kuukausi, ja minun ammattinimikkeeni vaihtuu kotiäidistä yrittäjäksi... Kutkuttava ajatus! Jännityksellä odotan hetkeä, kun kaikki tavarat, tilatut, vanhat jo varastossa olevat jne. on roudattu myymälätilaan ja pääsen järjestelemään kaiken mieleni mukaan. Tätä olen tehnyt aikaisemmin mm. kouluissa, joissa olin opettajana: luokan pulpettien ym. paikat vaihtuivat milloin minkäkinlaiseen muodostelmaan ja toisaalta oppilaiden kuvistöistä sai mainioita sisustuselementtejä ankeiden käytävien ja luokkatilojen iloksi. Minusta epäviihtyisä ympäristö näivettää ja väsyttää (huonot energiat!:)) ja hyvin yksinkertaisilla ja edullisilla ratkaisuilla voi saada varsin viihtyisää aikaiseksi...

Nyt kun minulla ei siis enää ole ihanasti touhuavia oppilaita orjatöissä maalaamassa ja koristelemassa paikkoja, aion pärjätä ihan itse. Kaikki luovuus lähtee oman nahan alta yhteistyössä enkelien kanssa, jotka ovat kyllä istuneet kevään olkapäilläni järjestellen ihmeellisellä synkronismilla kaikkia palasia kohdalleen. Näyttäisi siis siltä, että on aika ottaa vastaan kaikki se, mistä olen unelmoinut. Huh! Toivottavasti olen "tilannut" kaiken juuri sopivasti oikeanlaiseksi... ;)

Kiitos kaikille ihmeellisille ihmisenkeleille ja niille olkapäillä istuneille, jotka olette omalta osaltanne auttaneet minua unelmani toteuttamisessa! K-i-i-t-o-s.

8. maaliskuuta 2010

8.3.2010




Kansainvälinen naistenpäivä: Päivä kaikille ihanille ja upeille naisille! Tällainen päivä olisi tarpeen ihan jokaisena päivänä: huomata ja nähdä oma itsensä ja helliä, hoitaa ja ihailla rakastavasti. Minun peiliini katsoo usein arvostelevat kasvot, jotka löytävät vian sieltä ja toisen täältä. Oikein pitää opetella katsomaan lempeämmin ja hyväksyvämmin, antaa itselleen anteeksi kaikki ja toisaalta iloita ja kiittää kaikesta. Kiitollisuudesta tulee ylipäätään valtavan hyvä mieli ja olo. Kannattaa kokeilla! :)

Tänään kiitän taas navettaprojektini edistymisestäkin! Koko pitkän talven rakas mieheni on eristänyt vintin puolelta varsinaisen liiketilan kattoa; koolannut ja kantanut suurinpiirtein miljoona kiloa sahanpurua eristeeksi ja sitten lankuttanut koko hoidon. Tätä ennen on kannettu sivuun säilömiäni vanhoja ihanuuksia, joita on matkan varrella siirrelty karkuun remppaa... Aikasmoista roudausta täytyy sanoa, mutta ihanaa silti!

Olen ehtinyt kasvaa ajatukseen omasta yrityksestä yhä voimakkaammin. Suurimmat tilaukset on tehty ja vatsanpohjassa kutkuttaa ajatus rekoista peruuttamassa pihapiiriin kontit kauniita asioita pullollaan... Vielä on organisoitava monen monta yksityiskohtaa ennen avajaispäivää, joka muuten on kalenteriin merkitty 28.06.2010, joten työtä kyllä riittää. Välissä olen ehtinyt tuskailla, menettää luottamuksen sekä itseeni että koko projektiin, olla hukassa täydellisesti ja taas etsiä ja löytää sopivia palasia kuvioon. Valtavan suuri helpotus tuntuu olevan se, että asiat todella näyttävät nyt konkretisoituvan. Enää kaikki ei ole vain "maailmankaikkeuden netissä" tilauksessa, sillä todellinen toimitusaika alkaa lähestyä uhkaavalla ihanuudella. :)