21.05.2012, jatko

Pian soivat suvivirret.
Tuomien ja syreenien kukkiessa myös sisälleni laskeutuu lähes pyhän juhlan tuntu.

Tänä keväänä tunnen ansainneeni jokaisen pihapiirimme tuomipuun kukan. Raskaalta tuntunut kevät energiavaihteluineen alkaa olla ohi.

Tuntuu myös, että voisi olla hyvinkin tarpeellista kertoa kokemuksistaan muillekin.
Silläkin uhalla kaikki eivät varmasti ole valmiita tämän sortin tarinoihin.

Vakuuttelen itselleni, että mikään ei muutu jos kukaan ei uskalla muuttaa mitään.
Sisäinen opettajani nostaa mitä ilmeisimmin päätään.
Se ei enää tahdo olla nutturapäinen ja tiukkapipoinen.
Tässä mielessä skeptikot ovat todella oikeassa; pipo on nyt hyvinkin löyhällä. :)

Entinen tehomatami Takala olisi myynyt sisustuspuotinsa loppuvaraston jo aikoja sitten liikkeen lopettamisen jälkeen. Uusi pinnistelemättömämpi versioni päätti kuitenkin luottaa siihen, että loput aarteet päätyvät juuri oikeaan aikaan täydellisen hyvään paikkaan. Tässä mielessä järjestin tänään "jäähyväiskahvit" sisustuspuodille. Kyyneliltä ei vältytty, mutta nyt tarvittava, lopullisen luopumisen rituaali on suoritettu. Päästän ihanuuksista viimeinkin täysin irti. Jos siis tuntevat halua maailmalle.

 

Haaveilen auttamisesta esimerkiksi kouluissa. Tahtoisin tuoda järjestelmään omalta osaltani lisää inhimillisyyttä ja apua energian lukemistaitoani ja kasvatustieteellistä ammattitaitoani hyödyntäen. Puoleeni voisivat tarvittaessa kääntyä niin henkilökunta kuin oppilaatkin. Satoja hoitoja tehneenä tiedän, että suuretkin solmut voivat aueta ja moni valtavaa päänvaivaa aiheuttanut seikka tai epätasapainotila parantua ja poistua.

Toivon, että muutos tässä maailmassa ja ajassa olisi vielä edes joskus mahdollinen. Toki ymmärrän realiteetit ja esimerkiksi energiahoitoihin liittyvät pelon sekaiset ajatusmallit, joita moni edelleen turhaan ja ehkä myös tietämättömyyttään kantaa. Mahdollisen avun tulisi tietysti olla vapaasti valittavissa ja kullakin oikeus siitä hyvillä mielin myös kieltäytyä.

Ehkä hankin lisäkoulutusta ollakseni uskottavampi ja saadakseni rohkeutta.
Kenties jotain muutakin, mikä vielä lymyilee sisäisessä viisaudessani... 

-Kalliolta avautunut maisema kannatti siis sittenkin kiivetä katsomaan.;)