Taivaallinen ajoitus. Elämän kudelma.
Pyysin navetan tyhjentymistä jäljellä olleista puodin ihanuuksista.
Keijut kuulivat.
Keijut kuulivat.
Alkoivat heti järjestelyt siivet innosta vipattaen.
Tahtoivat muuttaa paikkaan, jossa tuoksuu tuore maali, vasta virinnyt innostus ja lukuisat uudet seikkailut.
Paikkaan, jossa rakkaudelliset kohtaamiset tulevat entistä mahdollisemmiksi kauniiden asioiden ympäröimänä.
Siivekkäiden muuttajien riveistä havaitsin hermostuksen kiljahduksia, kimpoilevaa lennähtelyä, naurun pyrskähdyksiä, jollakin silmässään myös haikeuden kyynel. Lopulta kuitenkin kutkuttavaa riemua muuttoauton peruuttaessa pihaan.
Täyteen pakatun pakun keula osoitti kohti Padasjoen Auttoista, kohti navettapuoti Suvimarjaa.
Haikeudessani seison tyhjentyneessä navetassani sydän kiitollisuutta täynnä.
En ole elämäni sivusta seuraaja, vaan sen aktiivinen luoja. Mitä seuraavaksi?
Tyhjä astia täyttyy nopeasti.
Aloitan opiskelut lisätäkseni edelleen ammattitaitoani auttajana.
Hätkähdyttävän viisaalta tuntuu, että vanhan varaston arvo on sama, kuin yksityisen koulun opiskelumaksu.
En voi kuin ihmetellä.
Kun on aika mennä eteenpäin, kaikki järjestyy.
Asetan kukkia navetan oven pieleen jääneeseen tyhjään astiaan.
Tervetuloa uusi elämä!
Kiitos menneelle, jonka pohjalle voin taas ilolla rakentaa uutta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti