23. elokuuta 2012

23.08.2012

 

Lisäsin elämääni vähän väriä.
Kaapin päältä esille nostettu punaruutuinen villahuopa toi heti lämpimämmän, kotoisan tunteen.
Samoin vadelmat, joita poimin rakkaan tokaluokkalaiseni kanssa.
Hänen huomionsa tosin keskittyi enemmänkin ojasta löytyneen puukarahkan kirvoittamaan jättimäisten horsmien taltutusoperaatioon.

Työnjako oli siis heti hyvin luontevasti noussut selkärangasta.

Sainkin tuntea itseni lähes kuningattareksi astellessani valmiiksi raivattua polkua. Lisäetuna nuoren isännän taukoamaton sanallinen informaatio siitä, missä kohtaa miehinen uho pisti matalaksi minkäkin vihreälehtisen, piti varmasti myös uhkaavat karhut loitolla.

Mahdollinen tuleva vaimo saa hyvän miehen.
Ellei sitten mittaa rakkauttaan poimitun sadon määrässä.



Ehdin tuossa aloittaa myös luokanopettajan sijaisuuden opiskelun rinnalla.
Mukavan virkistävää saada tuoretta energiaa kaiken uuden muodossa.
Mieli kun helposti laskeskelee arjessa tavoitteiden ja "sitten kun" ajatusmallin kautta. Olen helpottunut, että osaan jo olla myös läsnä -nauttia sateenkaaren väreistä pelkän aarteen jahtaamisen sijaan. Se tuo hyvän tunteen siitä, että elämä on elämisen arvoista, arvokasta ja hienoa.

Ja tein tietoisen valinnan, etten pyri enää niin kovin muuttamaan tai "parantamaan"ketään, edes läheisiäni.
Hyväksyn, kiitän ja kannustan. Sallin heidän poimia vadelmiakin juuri oman mieltymyksensä verran.
Tai olla poimimatta.

Tällainen tietoinen valinta kasvattaa kuulema tutkimusten mukaan aivojen harmaata ainetta niillä alueilla, missä sijaitsee hyväksynnän, onnellisuuden, myötätunnon ja ratkaisujen alue.
Ajatella -mitä enemmän harmaata, sitä onnellisempi on!

Nyt ymmärrän, miksi olen halunnut haalia ympärilleni ihania harmaita huopia ym.. Tunsin niiden selvästi lisäävän onnellisuuttani.
Ja mikä onni, että minulla on mihin kääriytyä, kun vielä harjoittelen pään sisäisen harmaan alueeni kasvattamista pysyvän onnellisuuden tilan vakiinnuttamiseksi. :)




















10. elokuuta 2012

10.08.2012



Taivaallinen ajoitus. Elämän kudelma.

Pyysin navetan tyhjentymistä jäljellä olleista puodin ihanuuksista.

Keijut kuulivat.
Alkoivat heti järjestelyt siivet innosta vipattaen.
Tahtoivat muuttaa paikkaan, jossa tuoksuu tuore maali, vasta virinnyt innostus ja lukuisat uudet seikkailut.
Paikkaan, jossa rakkaudelliset kohtaamiset tulevat entistä mahdollisemmiksi kauniiden asioiden ympäröimänä.

Siivekkäiden muuttajien riveistä havaitsin hermostuksen kiljahduksia, kimpoilevaa lennähtelyä, naurun pyrskähdyksiä, jollakin silmässään myös haikeuden kyynel. Lopulta kuitenkin kutkuttavaa riemua muuttoauton peruuttaessa pihaan.

Täyteen pakatun pakun keula osoitti kohti Padasjoen Auttoista, kohti navettapuoti Suvimarjaa.


Haikeudessani seison tyhjentyneessä navetassani sydän kiitollisuutta täynnä.

En ole elämäni sivusta seuraaja, vaan sen aktiivinen luoja. Mitä seuraavaksi?

 

Tyhjä astia täyttyy nopeasti.

Aloitan opiskelut lisätäkseni edelleen ammattitaitoani auttajana.
Hätkähdyttävän viisaalta tuntuu, että vanhan varaston arvo on sama, kuin yksityisen koulun opiskelumaksu.

En voi kuin ihmetellä.
Kun on aika mennä eteenpäin, kaikki järjestyy.

Asetan kukkia navetan oven pieleen jääneeseen tyhjään astiaan.

Tervetuloa uusi elämä!

Kiitos menneelle, jonka pohjalle voin taas ilolla rakentaa uutta. :)