Kesti pitkään ennen kuin ymmärsin, mitä tarkoittaa eläminen maadottuneena.
Taipumukseni leijailla vappupallona pitkin maailmankaikkeuden nurkkia tuli hyvin havainnolliseksi.
Enää pelkkä metsässä hiippailu tai proteiinipitoisen ravinnon nauttiminen eivät riittäneet.Olo oli kummallisen huono.
Selvähän se, kun ominaisenergiani suihki pitkin poikin ja pyristeli ulos kehosta. Oli vaikea asettua. Tuntea juuret.
Tajusin, että ei millään voi olla juurettunut, ellei uskaltanut asettua.
Piti koko ajan varmistella tavalla tai toisella, että selusta on turvattu. Että maa ei petä jalkojen alta. Olla vaikka vain ihan varmuudeksi jossain toisaalla.
Minua kolisteltiin.
Nenäni eteen työnnettiin mm. tutkimus, jossa järkevät tieteilijät olivat tutkineet elämän onnellisuuden lisääntyvän vain 10 % kauniimman kodin, paremman työpaikan, suurempien tulojen tai uuden avioliiton myötä. Sillä, minkä kuvittelemme tekevän meidät onnelliseksi on siis paljon pienempi merkitys kuin luulemme.
Ulkoiset seikat vaikuttavat onnellisuuden asteeseen, mutta vain erittäin pienessä määrin. Esimerkiksi suuren lottovoiton saaminen lisää positiivisia tunteita, mutta jo vuoden päästä ihminen on samalla onnellisuuden tasolla kuin ennen sitä. Vakava onnettomuus puolestaan vähentää onnea, mutta jo vuotta myöhemmin onnentunne on tässäkin tapauksessa palautunut entiselle tasolleen.
Me siis totumme rahoihimme tai vammaamme. Uuden asian miellyttävyys tai epämiellyttävyys kuluu pois. Pysyvä onni ei siis ole ulkoisesta elämästämme varsinaisesti kiinni.
Käsitän maadottumisen nyt syvemmällä tavalla. Se on asettumista elämään juuri nyt tähän. Kaiken hyväksymistä ja maan päällisestä elämästä nauttimista.
Sisälläni asuvan itsesabotoijan ja pelot tahdon edelleen katsoa ja tiedostaa, mutta en enää kokea niiden määrittelemää todellisuutta.
Uusi aika alkakoon. Vappupallot pysykööt lestissään jos kerran minäkin omassani.
Toivotan hauskaa vappua jokaiselle päivälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti