10.04.2012

Olen huomannut, että joskus myös niin sanotuissa henkisissä piireissä vallitsee käsitys siitä, että kielteiset tunteet ovat jollain tavalla vikoja tai heikentäviä ominaisuuksia. Tämä saa monet tuntemaan hurjaa syyllisyyttä, alempiarvoisuutta ja pyrkimystä piilottaa joitain puolia omasta itsestä. Tavoitellaan eräällä tavalla "taivaita", korkeita energioita ja erilaisia tähän liittyviä ekstaattisia kokemuksia.

On harhaa ajatella, että kielteiset tunteet ja kokemukset olisivat ainoastaan negatiivisia. Niiden takana on valtava voima ja ymmärrys, kunhan osaa katsoa ja suhtautua oikealla tavalla. Tuominta lisää tuomintaa, häpeä häpeää, turhautumista, piilotettua kiukkua ja vihaa. Vain nähty ja hyväksytty tunne voi vapautua. Ja kielteisen tunteen viestillä on tärkeä merkitys. Nehän ovat kuin työkaluja itsemme ymmärtämisen ja hyväksynnän tiellä.

Primaarinen tarve tulla nähdyksi on olemassa jo vastasyntyneellä; tunne siitä, että lähin hoitaja, äiti ja isä näkevät ja kuulevat, sallivat ja vastaavat heränneisiin tunteisiin, olivatpa ne millaisia tahansa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että esimerkiksi kaikki lapsen kasvamiseen liittyvät oikut tulisi automaattisesti hyväksyä, mutta rakastavan ohjaamisen kautta ne voi kääntää voitoiksi. Lapsihan tarvitsee turvaa ja rakkautta, mutta ei vapaana eläen, vaan nimenomaan ohjauksen kautta. Turva syntyy tunteesta, että tuo aikuinen tietää, mitä tekee ja tuohon voin luottaa. Samalla tulee ohjanneeksi häntä kunnioittamaan paitsi itseään myös toisia ja vaikkapa maallisiakin asioita.

Tahdon olla itselleni tuo turvallinen aikuinen.

Ja kunnioittaa maallista elämäämme.

Tästä suuresta kunnioituksesta nainen minussa tahtoi mekko-ostoksille ja pian järjestyikin ostosmatka Tallinnaan. Kotona löysin matkamuistoni hintalapusta tuon yläkuvassa näkyvän aika huikean ajatuksen valon tunkeutumisesta särön kautta.

Mitä jumalatar voi enempää vaatteeltaan pyytää, kuin syvällisyyttä ja valoa lisäävää hehkua? ;)