"Elän ja kuolen.
Jokaisena hetkenä rintarinnan.
Osaisinpa elää enemmän kuin kuolla.
On nimittäin hirvittävän tylsää kuollut elämä.
Kumpaa teen tänään?"
alkaa ote pöytälaatikkoon kirjoittamistani ajatuksista elämästä ja kasvusta.
Kun antautuu henkiselle polulle ja haluaa rehellisesti katsoa itseään, puhdistaa ja muuntaa pelkojaan, rajoittavia ajatusmallejaan jne. kohtaa väistämättä vaiheita, jolloin tuntuu pahalle. Kokemukseni mukaan hyvin monet meistä pelkäävät omasta itsestään nousevia yllykkeitä.
Pelkäämme tai kiellämme itsessämme olevan voiman, jotta välttyisimme ottamasta vastuuta omasta elämästämme.
Tämän kevään ja vuoden intensiiviset auringonpurkausenergiat (näiden vaikutuksia eivät kyllä "viralliset tahot" myönnä tai tiedosta ollenkaan) tunnen hyvin jo nahoissani. Niiden myötä olotilat ovat vaihdelleet kuin piialla keikkuvassa veneessä. Välillä onkin pitänyt pitää laidoista oikein kunnolla kiinni ettei tipahda. ;)
Kevään myötä joillakin puhdistumista on tapahtunut vanhanaikaisen flunssan myötä. Herkät ihmiset voivat reagoida hyvinkin moninaisin tavoin; tuntea epämiellyttäviä kipuja -joko henkisiä tai fyysisiä. Univaikeudet voivat lisääntyä. Stressin kaltaiset olotilat (näennäisten stressinaiheuttajien puuttuessa) voivat lisääntyä. Kilpirauhasen toiminta voi vaihdella yliaktiivisesta vajaatoimintaan viittavalla tavalla. Myös erilaiset erillisyyden tunteet ovat nyt hyvin yleisiä, tunne, ettei välttämättä saa yhteyttä oikein kehenkään.
Avioeroja tapahtuu paljon, koska voimakas, korkeavärähteinen energia pakottaa tukahdutettuja tunteita pintaan. Ja toisaalta harha, että toinen ihminen voi tuoda täyttymyksen, katoaa.
Täyttymys on meissä jokaisessa itsessämme.
Jollemme itse kohtele itseämme rehellisesti, aidosti, rakastavasti ja lempeydellä, kenen oletamme sen tekevän? Kuka voi täyttää tyhjyyden sisällämme?
Mutta kuten elämässä aina, kaikella on loppujen lopuksi suuri siunauksensa.
Tietoinen luottamus siihen, että asiat järjestyvät aina parhain päin edesauttaa askellusta. Maailmankaikkeus pitää kyllä huolen siitä, että kukaan meistä ei putoa veneestä oikeasti. Vain mieli voi nähdä asian tämän harhan kautta.
Tämän vuoden transformatiiviset energiat ovat siis kaikkia meitä syleileviä. Mikään osa ei jää huomaamatta. Tämän todistaa ainakin pihapiirimme nähtävyysarvon kasvaminen; Ernon mökin todellinen olemuspuoli paljastui Pisan esikuvansa mukaisesti Pakaan kaltevaksi kissankopiksi.
Ekaluokkalaisestani puolestaan kuoriutui esiin lukutaitoinen nuorimies, joten hän tuli kotiin onnellisena saamastaan lahjasta; koulussa oli vietetty lukemaanoppimisen juhla ja uuden taidon omaavat olivat saaneet kirjalahjan. Tästä aukeaa hänellekin aivan uusi maailma.
Olen ylpeä ja kiitollinen, että meillä kaikilla on sama etuoikeus osata lukea.
- Myös maailmankaikkeuden energeettisiä lakeja, elämän suurta salaisuutta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti