07.03.2012

Juuh.

Ihminen voi tulla onnelliseksi hyvinkin pienistä asioista.

Tai ainakin minä tulin löydettyäni ruokakaupan yrttitarjonnan joukosta ihan tuoreita, kevään ensimmäisiä rosmariineja. Ja sama ruokapöytä näytti aivan uudelta, kun nostin viereiseltä pöydältä korin yrtille seuraa pitämään.
Kierrätystä.

Ja tulin onnelliseksi, kun Erno-kisumme ilmaantui taas kerran vastaan, kun kaarsin kaupasta kotipihaan -vaikka työnsikin heti uteliaan nenänsä kamerani linssiin.

Ja onnelliseksi, kun perheen ekaluokkalainen kertoi kuulema kavereilleen, että äiti on joskus tosi ärsyttävä. Mutta sitten aika kivakin. Saan olla onnellinen niin kauan kun äiti-sana esiintyy pojan puheissa kaverien kesken. :)

Onnellisuus sen kun lisääntyi, kun monta päivää jatkunut migreeni otti ja sanoi heipat.
Miten kevyt ja raikas olo! Tekisi mieli virnistää kaikille vastaan tuleville.

Ja saan tehdä juuri sitä työtä, mitä rakastan. Tämä ei ole vähäpätöinen asia. Enkä vielä jokin aika sitten olisi voinut uskoa, että se olisi edes mahdollista.

Nyt pitäisi aloittaa oikein kunnon haaveilu.

Välittämättä siitä, että sisäinen Martta seisoo kädet puuskassa ja sylki suusta tirsahtaen aloittaa saarnan siitä, että työtä pitää tehdä otsa hiessä. Ansaita leipä. Kyljet kipeinä. Vähintään.

Sanon sille, että ajat ovat muuttuneet. Voin olla hyödyksi lempeämmälläkin tavalla. Marttyyriuden ja uhriuden roolileikit on leikitty. Vuosien mittainen selviytymistaistelu on tuonut ilmiselvää tulosta. Mielikin on oppinut.

Hurraa.

Montakohan ihmiselämää tähänkin oppiläksyyn tuhrautui?

Sisäinen besserwisserini muistuttaa, että sellaista on turha lasken, mitä ei oikeasti ole olemassa.
Hänessä on puolensa -ilmaantuu onneksi viisastelemaan henkisillä lainalaisuuksillaan silloin, kun niistä on minulle jotain hyötyä. Ja tällä kertaa hän tarkoitti aikaa.

Nyt lasken vain tulevia onnistumisia.
Päätän testata elämän salaisuutta ihan käytännössä. Ajattelen vain asioita, joita haluan saada ja jotka oikeasti resonoivat minussa.
Katsotaan, mihin se johtaa.

Suostun koekaniiniksi.

Häkkieläinajat ovat ohi.

-Eläinsuojelijat voitte lakata pidättämästä hengitystänne. :)