Tietynlaista hiljaiseloa vietettyäni olen ehtinyt ajatella. Monenlaisia ajatuksia.
Eivätkä kaikki ajatukseni ole osoittautuneet kovin painokelpoisiksi. ;)
Toisaalta uudehkon ulkohuussin omistajattarena ymmärrän maailmankaikkeuden lakeja yhä paremmin; tyhjentyessään jokin aina myös täyttyy. Toivoa vain sopii, että täyttyneen astian tyhjennyksestä vastaisi tuolta osin vaikkapa perheeseen sitä varten hankittu mies.
Henkisen astiani tyhjentämisestä vastaan ihan itse.
- Voipi olla onnellisemmassa asemassa tässä mielessä rakkaani ulkohuussin suhteen. Selkeälinjaisempaa touhua selvästi.
Päivitettyäni elämäni osia mietin mihin suuntaan esimerkiksi viedä blogiani. Sisustusliikkeen tarinahan on muovautunut varsin erilaiseksi alkuperäisestä. Pelkäsin karkottavani uskolliset asiakkaani ja leimautuvani kummalliseksi hörhöksi.
Sitten koin ahaa-elämyksen; mikään ei ole erillään mistään. Ei ole olemassa lokeroita sisustukselle ja henkiselle elämälle. Ainakaan maailmankaikkeuden mielestä. Enkelit vieressäni nyökyttelevät tyytyväisenä tätä oivallusta, jota synnytin lievästi kipuillen. Olemme kaikki yhtä. Aivan kvanttitodellisuudenkin tasolla. Kaikki lokerot syntyvät ihmisen mielen malleista ja tavasta luokitella asioita kullekin ominaisesta uskomusjärjestelmistä käsin. Lokeroitu elämä on ikään kuin helpommin hallittavissa.
Itse en enää jaksa hallita niin kovin.
Pitkä matka piti tehdä huomatakseen tämän. Myöntääkseen tämän. Päästääkseen siitä mahdollisimman pitkälle irti.
Päätin edelleen olla oma itseni.
Joskus tämänkin homman voisi mieluusti ulkoistaa jollekulle. Vaikkapa perheen miehille.
Mutta ei, on oltava itse oman elämänsä herra ja rouva. Ja ellei uskalla olla sitä mitä on, kenelle aiheuttaa päänvaivaa? Keneltä tasapaino ja hyvä olo on pois?
Maailmankaikkeuden laki "samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensa" pätee tässäkin: Tasapaino ja itsensä hyväksyminen, aitous, vetää puoleensa yhä lisääntyvää aitoutta muiltakin osin. Muutkin uskaltavat laskea hartiansa alas.
Aion siis kertoilla täällä edelleen tuntemuksistani. Enkä erottele sisustusasioita näistä "henkisemmistä". Minusta kaikki todella eletään todeksi tässä aidossa ja syvässä elämässä. Välillä kankeaksi kangistuneena kuin pyörä pakkasessa ja toisaalla kuumana hehkuen kuin nuotion sylkäisemä kekäle. Ja kaikkea siltä väliltä.
Ja olen suunnattoman onnellinen, jos polkumme kohtaavat -tavalla tai toisella.
:)
4 kommenttia:
Hei rakas! Ihani oivalluksia ja huomoita jälleen kerran (: Samoja asioita täälläkin opetellaan...kaiken voi punoa yhteen mikään puoli ei ole erillään vaikka kuinka aluksi niin kuvittelee. Aloin ommella niitä vaatteita...nimeän ne hyvän energian ja onnellisten ihmisten vaatteiksi...koska meillä on lupa iloita kaikesta kauniista ympärillämme ja mikä parasta myös "verhota" itsemme niillä. Iso iso halaus, nähdään pian (:
Heipsan touhupeppu, ;) :)
Varmasti ovat hyvän olon vaatteita käsiteltyäsi niitä sydän avoinna ja täynnä rakkautta...
Minä järjestelen koulutusta ja sydän väräjävänä odottelen ja seuraan sen muodostumista. Huikean hienoa ja mielenkiintoista tämä elämä!
Halivoimaa sinulle, tai ehkä lähinnä hätää kärsivälle ompelukoneellesi... hih. :) :)
Oli mukava lukea tämä kirjoitus. Niin samanlaisissa tunnelmissa ja välillä touhottajana kaiken kauniin pakkaskelin keskellä. Talviterveisin, Ella
Lähetä kommentti