Aloitin uuden vuoden sisustamalla.
Ostin Myrtin ja ihanan harmaavalkoraidallisen torkkuhuovan ja ilmoitin perheelle, että nyt alkaa kevät! Mies ihmetteli, onko kuusella enää lupaa olla tuossa "keväässä" ja mietti, ohitettiinko hänen miehinen ja vaarallinen kuusenhankintareissunsa metsässä näin vähäisellä huomioarvolla.
Ei mennyt reissu hukkaan.
Kuusi sai vielä jäädä.
Kevät tuli taloon henkisesti.
Päätin yllättää isännän iloisesti muuttamalla olohuoneen järjestystä.
Ulkoistin tv:n ulos sille muutaman vuoden takaa hankitusta antiikkikaapista. Kaappi sai lähteä.
Voittekin kuvitella rakkaani iloisen ilmeen työpäivänsä päätteeksi, kun kerroin temponeeni johdot tvdigilaitedvd-hässäkästä tämän suuren laitepaljastuksen vuoksi.
Vuosi 2012 päättää Maya-kalenterin. Meille se on uusi alku. Tai voisi sanoa, että tulemme kuin tuo tv ulos kaapista. Alamme hengittää yhä syvemmin ja nähdä elämän ilman suojalaseja, jos haluamme. Mitä siitä, jos pölyä laskeutuu enemmän sähköiselle pinnallemme? Mitä siitä, jos vedämme puoleemme enemmän katseita. Kaikki on hyvin, vaikka tv onkin nyt mustana silmänä vartioimassa huonetta. Sopiihan se yhteen parin mustan tyynyn kanssa.
Minusta on ihanaa, että tässä vuodessa on energeettisesti todella uuden ja riemullisen elämän kaikki mahdollisuudet tarjolla. Aina ei herätessään kylläkään tiedä todistavansa erityisen historiallista aikaa. Siitä pitää muistuttaa itseään. Kiittää ja olla tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä on.
En tee uuden vuoden lupauksia. Minusta lupaukset ovat tässä ja nyt. Todistan ne oikeiksi elämällä mahdollisimman täysipainoista elämää. En kaihoa mennyttä tai haikaile tulevaa. Olen olemassa. Nautin. Iloitsen.
Välillä irvistelen, jos on tarve.
Tuntuu erikoiselta, etten osaa juuri nyt edes unelmoida. Vain sokeasti luotan ja katson kuin kuusenhankintareissulla ollut mies, mihin suuntaan kääntyä metsässä. Tiedän kyllä, milloin on aika toimia.
Vielä riittää tämä hetki ilman suunnitelmia. Vain sydänalassa oleva ilo sen seurana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti