Nökötin tuossa menneenä iltana yksinäni pimeässä.
Enkä ainoastaan vain sen vuoksi, että ihanat asiakkaani ovat ostaneet puotini lähes tyhjäksi kaikista valaisimista.
Harrastan näemmä siis myös "kuutamokeikkoja". Pimeässä hiiviskelyä oven pielestä hätäisesti tyrkätyissä miehen jättikokoisissa ja multaisissa crockseissa ja virttyneessä aamutakissa.
Luonnon hätkähdyttävä kauneus saa estetiikan nälkäisen sieluni hypähtämään yhä vain uudelleen ja loikkaamaan sohvan nurkasta kamera kaulassa aitiopaikalle. Onni onnettomuudessa, että tuo kaikki on saavutettavissa melko helposti heti oven ulkopuolelle astuttaessa.
Ikävä olisi estetiikkaan vedoten pyrkiä vapautumaan sellistä kaupungissa.
Kuuhullu.
Kylähullu.
Hullu, mikä hullu.
Miten vapauttavaa. ;)
Ale on käynnistynyt mukavalla tavalla.
Rakkaudella keräämiäni "tavarapersoonallisuuksia" on adoptoitu vielä suuremmalla rakkaudella.
Silti on vielä paljon jäljellä.
Myös tunnetta ja paloa. Ihania asiakassuhteita. " Vakituisia".
Sisäinen hämmentäjä, kaasuttaja ja rossaaja Martti on viipyillyt nyt entistä pidempään. Ottaa oikein kunnon vauhdit ja antaa sisäisen soran lentää. Pakokaasu haisee ja silmiä kirvelee.
Kyyneleeni johtuvat siitä.
Missä näen sinua vielä?
Järjestänkö navetassa joskus jonkun ihanan tilaisuuden, konsertin? Kamarimusiikkia? Jazzia? Rokkia?
Tulisitko?
Ehkä tapaamme jossain muualla?
Luotan siihen. Ja iloitsen jo etukäteen.
Haikeus ja ilo rintarinnan.
Polariteetit käsi kädessä
-kuten elämässä aina. :)
4 kommenttia:
Hei sinä loistava tulkitsija...kylläpä taas tuli ihanaa tekstiä! Mä teen sitä samaa hyvästelyä omien asiakkaideni kanssa ja suren että hukkaan nämä kaikki ihanat ihmiset. Oon kuunnellut metrofolkin laulua jossa lauletaan : Näkemiin ystäväni ootte sydämmessäni kunnes kohtaamme jälleen...ja itkenyt samlla. Irtipäästäminen on kovin vaikeaa mutta muistot ja tunteet ovat tallessa sydämmessä (:
Auringonpaistetta synkkiin hetkiin mummolan Marialta (:
Voi ihana Maria!
Se on kieltämättä ihan mieletöntä, miten upeita tuntemuksia jne.jää muistoon... Onneksi!!!
Mahtava voimavara ja tunne siitä, että kaikella on aikansa ja paikkansa... Halihali sinne "mummolaan"!
Hei Maria!
Miten tunnistinkaan tunteitasi...
Minullakin oli upea ihana unelma, oma Pikkutiitiäinen. (Lasten erikoislelu- ja sisustusmyymälä)1991-1993, jonne paljon omin käsin tuotteita tein!!!
Se oli monen vuoden haave ja sen lopulta rohkeasti perustin ja omasta virastani virkavapaalle puodin pitäjäksi siirryin. Ne olivat elämäni parhaimmat työvuodet, mutta lama teki silloin tehtävänsä ja unelman oli sammuttava. Haikein mielin ja suru sydämessäni lopulta oven suljin, mutta itselleni luvaten,sen aika vielä joskus, jossain on! Se helpotti mieltäni, toive jäi kytemään! Pikkutiitiäinen ei ole kyllä oveaan sen jälkeen avannut, mutta se on minulla ihanana aikana muistoissa mukana, varmaan läpi elämäni. ja mikä parasta sen aikaiset ihanat asiakkaani muistavat liikkeeni yhä vaan! Se unelmä syttyi ja sammui, ehkäpä vielä joskus komeasti syttymään...mene ja tiedä! Lämmin halaus ja muistan kyllä Puuterivillaa lämmöllä vaikka vain sen yhden kerran siellä vierailinkin.
Huomenta Annastiina,
Hyvin tunnistettavia fiiliksiä olet siis sinäkin mennyt lävitse... Näinhän se tässä elämässä on, että on ikään kuin kausia, kasvunportteja, joiden avulla/kautta on tarkoitus kasvaa ja saada tarvittavat kokemukset, voimaantua jne.
Upeat kokemukset tekevät meistä sen, joka olemme,
tähän uskoen, lämpimästi sinua tervehtien, T :)
Lähetä kommentti