Luova ihminen "palaa".
Lennokas ja pursuileva mieli on miellyttävää seuraa aina silloin tällöin.
Mutta entä jos sen kanssa pitää jatkuvasti asua saman katon alla?
Luovuus vaatii tilaa.
Ja maadoittumista.
Se ei mahdu piiloon pieneen naiseen vaikka survoisi kuinka, olen huomannut.
Saman huomion on varmasti tehnyt myös rakas perheeni.
Kiukkuinen ja hankala nipo äitinä, murjaani aviovaimona.
Tietty määrä kanavoitua luovuutta on siis todistetusti hyväksi kaikkien terveydelle.
Tilanne, että olen nyt luopumassa rakkaudella rakentamastani luovuuteni hedelmästä, pelottaa. Miten tämän jälkeen itseäni toteutan? Tuleeko hyvä mieli pienemmistä projekteista? Onko toimintamuodon muuttaminen oikea suunta aivan varmasti? Entä jos kaduttaa? Osaanko enää edes olla?
Alennusmyynnit odottavat 16.8. alkaen.
Harjoittelen paraikaa siis liikkeeni konkreettista lopettamista. Martta sisälläni papattaa aleprosenteista ja huolehtii lanteet keikkuen ja pölyhuisku suihkien, että jokainen tavara varastosta tulisi lopun aikeista huolimatta asetelluksi kauniisti esille ja juuri oikeaan aikaan. Martan mielestä pitää myös muistaa s-ä-ä-s-t-ä-ä jotain korvaamatonta itselle. -Jos vielä vaikka tarvitset joskus!
Ajatus, pitää tästä eteenpäinkin jotain pientä, ihanaa sisustustavaraa myytävänä pienimuotoisemmin, kytee. Esimerkiksi hoidossa käydessään voisi halutessaan hankkia pienen muiston mukaansa? Tai sitten jotain ihania tapahtumia navetan suojiin?
Luovat ideat pursuavat.
Ehkä niille pitää antaa tilaa ja aikaa -ja maadoittua. - Katsoa kaikessa rauhassa mihin suuntaan ja miten asiat alkavat järjestyä.
Alemyynnissä muuten tarjolla iloa ja hyvää elämää täydentäviä ihanuuksia edullisesti!
Ja tässä vaiheessa puodissa on vielä ihan kaunistakin, niin ettei tarvitse pelätä tulevansa kaaoksen keskelle.
Sen olen nimittäin vanginnut kaupan tädin tiskin taakse ja pään sisäpuolelle. ;) :)
Nähdään!! :)
5 kommenttia:
Täähän on ihan kuin mun päiväkirjasta (:
Kiva kun olet alkanut kirjoittaa useammin näitä on mukava lukea, suuren suuri halirutistus toiselta luovuuden uuvuttamalta (:
Sinun teksiä on ihanaa lukea, kun pystyy samaistumaan niin täysillä! :) Alennusmyynnit kuulostavat houkuttelevalta, taidanpa poiketa puodissa silloin :)
Heippa Maria ja Sanna,
Olen otettu ja kiitollinen, jos jaksatte turinoitani ja vielä otetumpi siitä, että jos "vertaistuki" lohduttaa tai tuo himpun iloa omaan taipaleeseenne... ;) Minä sain voimia kommenteistanne! Kiitos!! :) :)
"Minun on ollut helppo löytää jokaisesta
päivästä jotain arvokasta. Olen luopunut
odotuksista. Huomisen ei tarvitse olla
tätä päivää parempi ollakseen minulle
hyvä päivä. Kaikkien haaveitteni
ei tarvitse käydä toteen, jotta
eläisin hyvän elämän..."
Olipa mukavaa käydä taas pitkästä aikaa lukemassa tekstejäsi ja harmi kun en kesän aikana ehtinyt puodille matkaamaan.
Hei kaima, :)
Hienon ajatelman olet heittänyt!
Halu elää niin täydesti kuin vain voin on niin voimakas, että en halua tyytyä vähempään, vaikka teettäisikin sitten "enemmän työtä" kaiken kanssa... ;) Mukava kuulla, että jaat matkaa kanssani lukemalla blogiani.
Vielä ehdit liikkeeseenikin, jos tuntuu sille. Muussa tapauksessa kaikkea hyvää ja ihanaa sinulle! :)
Lähetä kommentti