11. elokuuta 2011

11.8.2011

Elämänsä voi elää pelossa.


Tai olla valmis hyppäämään.

Muuttamaan kehittämiään koordinaatteja.

Muuttokuormassa on aina mukana omaisuutta. Ja vaikka olisi jättänyt pihaliiterin perukoille raskailta ja vanhentuneilta tuntuneet mööbelit, tahtovat sisäinen Martta ja syyllistämisen erikoisasiantuja Sylvi sekä Martti-mestarihämmentäjä kammeta itsensä mukaan.

Martti rakastaa muutosta. Se livahtaa salamana paikalle, kun joku vain ajatteleekin tekevänsä elämänsä totuttuun rataan jonkinlaista uudelleen järjestelyä. Martti kaasuttaa tiehensä vasta, kun muutos on jo niin pitkällä, että Martta ja Sylvi ja Arki ovat ehtineet tottua toisiinsa ja läksyttää Martin.
Kireiltä tuntuvat kuitenkin kaikki pakatessaan ja kantaessaan kamoja pihalla seisovaan kuormuriin.
- Vouhotusta!, tuhahtavat. - Heikkoutta!, ilmaisevat kannanottonsa. - Järki jättänyt!

Mitä jos ei tiedä? Mutta tuntee?
Tilaa muuttoauton.
Pakkaa kamojaan.
Haaveilee.
Tuskittelee ajan hidasta kulumista.

Osoite? Mitä sanoa kuormurin kuljettajalle?

- Aja suorinta tietä sinne, missä olen omimmillani. Vahva ja onnellinen.



Siellä en väsy vähästä. En häpeä sitä, mitä olen. En peräänny, koska paikan kauneus sokaisee.
En näänny nälkään. En tunne syyllisyyttä.

Olen mikä olen.
Ja olen jo karttaohjelmani avannut.

Tutkin Eniroa, Googlemappia... sisäisillä silmilläni katson.

Tienviittana sydämen ääni.


2 kommenttia:

maria kirjoitti...

Täälläkin tuo Sylvi vierailee ahkerasti, ärsyttävä immeinen! Käy kuiskuttelemasa korvaan jatkuvalla syötöllä...ajattelin painaa itselleni käyntikortin : Oman elämänsä toimitusjohtaja, eiköhän sillä ala ymmärtää että tuota kovapäistä naista on turha ahdistella (; Loistava tuo teinviittana sydämmen ääni!
Ps. odottavan aika on pitkä...täälläkin

Puuterivilla kirjoitti...

... Hih, niiiiin lohduttavaa kuulla, ettei olla yksin polulla! ;) :)

Mun käyntikortit ovat loppuneet. Enkä tiedä, mitä siinä seuraavassa lukisi? Sulla tuntuu olevan selvät sävelet! Hih.

Kyllä me tytöt tästä! :):)