Keräsin tien poskesta ilmeisesti syksyn viimeiset luonnonkukat.
Seuraavana päivänä ojan pientareet oli siistitty kaupungin niittokoneella häiriköimästä ohikulkevien esteetikkojen mielenrauhaa.
Minulle sanat, sävyt ja kaikki hienovaraiset osaset elämässä ovat tärkeitä.
Suunnittelin tuossa vähän aikaa sitten mainosta erääseen aikakauslehteen ja mainoslauseeksi toteamaa "Rakkaus Kotona". Huvittuneena havaitsin samaan aikaan, että kimppuni oli alkanut puhua minulle.
Teki selvästi merkin.
Halusi vahvistaa valitun suunnan.
Rakkaus Kotona.
Opettelen pääsemään sisälle miesteni maailmaan -edes pienesti. Opettelen tuntemaan poikani uudella tavalla. Olemaan äiti ja vaimo.
Samalla tutustun itseeni.
Vaatimuksiini oman itseni suhteen.
Jatkuvaan sisäiseen jäkätykseen siitä, m-i-l-l-a-i-n-e-n minun tulisi olla, jotta olisin kyllin hyvä, kelpaisin itselleni.
Jos ei ole tyytyväinen itseensä, hyväksy ja rakasta kaikkea sitä mitä on, ei ympäristökään voi heijastaa juuri muuta. Kaikki toimii niin tarkasti peilinä, ettei uskoisi.
Hyvä niin, sillä peilejä me tarvitsemme.
Tarkkoja ja kirkkaita.
Kunpa vain osaisin katsoa. Jaksaisin peilata. Oppia kuvasta.
Muuttaa tarvittaessa muutakin kuin jakausta.
Ihana Naisten Päivä Puutervillassa 3.9. 11. tarjoaa lempeää hetkeä irti arjesta.
Tavoitteena on peilata ja välittää edes hiukan auringon valoa jokaiselle.
Parhaillani teen järjestelytyötä; vuokraisiko naapuri mökkiwc:tään, sikalaan sermiksi pellavaverhot, mies kiinnittämään kattoon vaijeria, missä kiinnitysnipsut, ompelukone ja silitysrauta vai voiko ripustaa ryppyisenä, varastosta pahvilaatikoita täynnä aarteita; mihin tontut, pallot, vanha tavara pölyn peitossa, pitää pyyhkiä, etsiä vetimet, tuleeko kiire, näyttääkö lopulta hyvälle, voiko ihana päivä tulla? :)
Ja ihanat ihmiset.
Jännityksellä odotan.
Ja toivotan sydämellisesti tervetulleeksi! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti