Annan tilaa sisäisille näkymilleni.
Joskus ne ovat ylitsevuotavan mahtipontisia ja absoluuttisia fanfaareja elämälle, toisinaan epäselvää mutinaa, jolloin kiukuttelen kuulolaitteelleni.
Ihana Naisten Päivän jälkeen volume-nappi on kiertynyt kovemmalle ja äänet kuuluvat selkeämmin. Suuri ilo hoidoista ja mahdollisuudesta hypätä kulloisenkin asiakkaan elämään hetkeksi, toi valtavan tyytyväisyyden. Toisaalta häkeltyneenä seurasin sivusta, miten puotini täyttyi ihmisistä ja tienposket sekä piha autoista. Huikeaa ja melkein epätodellista! KIITOS!!
Ihmeellistä, etten juuri nyt tunne luopumisen kipua. Kiitollisuus on päällimmäisenä; sain kunnian kokea kaiken tämän ja mitä kaikkea ihanaa vielä onkaan tulossa! :)Osoitin itselleni, että kaikki polun mutkat -myös nämä kiemuraisemmat- ovat tärkeitä ja vahvistavia. Pyrkimällä kulkeamaan oikopolkua, sisälle jäisi ehkä vain ikävä ja katkera kaipaus johonkin, mitä ei uskaltanut kokea, mihin tarttua ja mitä katsoa loppuun asti. Toisaalta samat oppiläksyt odottavat meitä aivan varmasti mitä ikinä valitsemmekaan:
Sisäinen Martta ei unohda käyntiään edes silloin, kun sitä toivoo kädet ristissä.
Arkikin rakastaa survoutua samoihin piireihin. Otin "tervetuloameillekeitetäänkökahvitjaturistaan" ilmeeni sen saapuessa alkuviikosta siivoamattomaan huusholliimme. Ja katselin sivusta, kun pölypallerot, tuhrut vessan peilissä ja sekapariset sukat pelasivat kovaäänisesti Amerikkalaista jalkapalloa.
Vapautin sisäisen chearleaderini ja aloin vispata lanteitani huutaen Pelastakaa kotiäidit-ryhmän iskulauseita.
Toimi.
Porukka hiljeni.
Martan moppikaan ei enää tehnyt elettäkään tullakseen ulos kaapista.
Voitonriemuisena myös ekaluokkaiseni sai kunnon vastaanoton koulusta tullessaan. Välipala, läksyt ja läsnäoloa.
Yksinkertaiset eväät tässä talossa.
2 kommenttia:
Kiitos itsellesi mahtavasta naisten-päivästä...onko sun suunnitelmat yhtään selkiytyneet mikä susta tulee isona? Jatkat toivottavasti hoitajana ja löydät oikean tavan tuoda luovuuttasi ja upeaa esteettistä näkemystäsi esiin. Munkin pieni pää täällä yrittää päästää irti kaikesta ja antaa asioiden mennä omalla painollaan HUH kovin vaikeaa meille touhutädeille (;
Ja hei mahtavaa säkin olet löytänyt sisäisen cheerleaderisi...mä löysin sisäisen latinonaiseni joka lanteet keinuen pyyhkii pölyjä kuumien latinalaisrytmien tahtiin! Mitähän meistä vielä kehittyykään tmene ja tiedä lämpöinen halaus mummolasta (:
Moiks mummolaan! :)
Älä kuule nosta mun verenpainetta ja vähennä valkosoluja kyselemällä liian vaikeita ammatillisista valinnoista ;)... hih. Ehdin vasta nyt pikkuisen hidastaa ja sen semmoista.
Aih, kun mäkin rakastan latinorytmejä!! Kunhan jaksan, lähden zumbaan tms. hytkymään ihan ohjeiden kera. :)
Ollaan yhteyksissä punapää, rutistuksin, T
Lähetä kommentti