Vuosipäivä 28.6.2011
Vuosi yrittäjänä.
Ei niinkään vuosi elämästä vaan vuosi elämää.
365 päivää uudenlaisia kokemuksia, itkua, naurua, luovuttamista, huikaisevaa toivoa, sydämen paloa, intohimoa, turhautumista, epäuskoa, kohtaamisia yli arjen, tietotaitoa, näkökykyä, luovuutta, hetkessä elämistä... Yhä lisääntyvän rentouden oppimista uudella tavalla tai voisiko sanoa uuden elämäntavan kautta. Mahtavaa!
Mikä siinä onkin, että meikätytön elämässä r-e-n-t-o-u-d-e-n oppiminen tapahtuu takaperoisesti; ensin kiitolaukkana kilvan elämän kanssa ja sen kautta pyrkimyksenä tasapainoon työnteon, stressin ja "normaalin elämän" välillä... Kun on koko ajan ikään kuin pakotettu työskentelemään pitkiä päiviä ja kantamaan vastuu pienimmästäkin yksityiskohdasta yrityksessä, ei lopulta jaksa enää stressata niin paljon, kun aika ja voimat eivät yksinkertaisesti riitä enempään. Eikö ole simppeliä? Mutta kova luu tunnun olevani, sillä suoraviivaisemmat ja yksinkertaisemmat keinot eivät tunnu tepsivän. Tietynlainen kierous siis virtaa suonissani, se on selvä.
Tämän vuoden aikana rakkaimmaksi muistokseni ovat nousseet ihanat ja koskettavat kohtaamiset ihmisten kanssa. Sitä ei mitata rahassa eikä missään muussakaan arvoasteikossa vaan ihan sydämen tyytyväisyytenä. Kiitos siitä sinulle rakas ystävä! Tietyllä tavalla tavoitteeni on saavutettu, kun samat ihmiset tulevat yhä uudestaan minua moikkaamaan ja rauhoittumaan hetkeksi arkensa haasteista. Minäkin rauhoitun heidän kanssaan. Jaettu ilo... :)
Sisustusihanuuksia on maailma täynnä. Suurimman tyydytyksen tuovat ihanat vanhojen tavaroiden löydöt, joita aina silloin tällöin tekee. Ja kyllä uusien ihanien tuotteiden purkaminen paketeistaan on kuin jouluna. Sen olen pistänyt merkille, että tavarantoimittajistakin valikoituvat juuri ne, jotka tekevät työtään sydämellään joten ehkä tuo energia siirtyy siten myös heidän välittämiinsä tuotteisiin ja sitä kautta puodin henkeen. Toki hyvän tuotteen tekijä siirtää jo oman sydämensä palon valmistamaansa ihanuuteen, joten kaikki vaikuttaa kaikkeen...
Loppukaneetiksi voin vain todeta, että olen kasvanut.
Vyötäröni ympärysmitta ja henkiset voimavarani ovat lisääntyneet.
Mitä nainen voi enempää elämältään pyytää? No ehkä sen muutaman sentin pois vyötäröltä
-tietty. ;)
HUIKEAA KESKIKESÄN JUHLAA SINULLE! Nautitaan elämästä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti