Ayurvedaa

Olen valaistu(nut).

Tai no ainakin niiltä osin, kun jaksan raahata hankkimaani kaunista tinekhomen lyhtyä mukanani ja sytyttää sen sisällä olevan kynttilän.

Halusin näet palkita itseni.

Siitä yksinkertaisesta syystä, että olen havainnoinut elämää laajemmin. Ymmärtänyt, että kokonaisuudessa todellakin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hyvinvointi on hengen ja fysiikan yhteistyötä.

Koen olevani uuden kynnyksellä. Kävin nimittäin ayurveda-lääkärillä vannottuani juuri viikkoa aikaisemmin, että Intiaan liittyvät asiat eivät kiinnosta minua.

Juuh. -Pikakarmaa! sisäinen viisastelijani hönki korvaani istuessani tummaa ja intohimolla työtään tekevää intialaismiestä vastapäätä (http://www.surya.fi/). -Olet syönyt liian mausteista ruokaa ja kehotyyppisi voi huonosti, hän kertoi. Olet super sensitiivinen, mielialat voivat vaihdella lattiasta kattoon ja kaikki kivut ja tulehdukset voidaan hoitaa vain yhtä osa-aluettasi tasapainottamalla, hän lupasi. Wau! Olin myyty ja supersensitiivisuus sai rauhassa purkautua krokotiilinkyyneleinä pelkästä jättimäisestä helpotuksesta.

Mitä, jos hän onkin oikeassa? Että jos ruokavaliooni noin vuosi sitten lisäämäni ja intohimolla järsimäni valkosipulit, rekkakuormallinen sipulia, kirpeitä marjoja ja kolmasosa maapallon tulisista mausteviljelmistä eivät oikeasti olekaan juuri minulle tie terveyden lähteille?

Tämä rohkea väite pitää testata!
N. 3000 v. vanha tieteenala kaipaa selvästi painavan sanansa myös minulta.

Pitta-ruokavalion sisäänajaminen on siis alkanut.

Reilussa viikossa tulehduskivut ovat hävinneet, keho rauhoittunut ja mieliala pysytellyt tyynenä. Maksa ja muut sisäelimet ovat lähteneet ilmeisesti puhdistumaan ja nyt vain odottelen sisäisen valoni vahvistumista.

Tahdon olla täysin läpinäkyvä ja kirkas, vähän kuin ostamani lyhty, jolle heti loin symboliarvon.

Sameus tyytyköön rooliinsa suojärvissä.