31.10.2012

 

Erno liittyi Star Trekiin.
Kyseessä saattoi olla myös kampanja foliohattukerhon puolesta.

 

Tai sitten Erno ei löytänyt sopivaa ehdokasta kunnallisvaaleissa.

Totta puhuen hän vietti syyslomaa sairastuvassamme, jossa kaikki perheen miehet lomailivat halvalla ja perusteellisesti. Yhdellä paukahti selkä, toiselle iski kuume ja Erno myötätuntoisena kasvatti paiseen kylkeensä.

Lääkäriin maksoin kuitenkin vain kissan.

Koska katti on aina ollut autossa ja kantokopassaan hyvin vahvasti stressaavaa sorttia, pyysin enkelit apuun, kun ajoin häntä Lahteen eläinlääkäriasemalle. Hämmästyin, sillä en näemmä edelleen usko täysin homman toimivuuteen;  Mirri nökötti kuin enkelipöllyssä rauhallisempana kuin koskaan! Lääkärissä perheen karvaisin herrasmies antautui ronkittavaksi edelleen rauhallisen itsevarmoin ottein.

Halleluja!

Olisiko aika mammankin jo uskoa. Apua saa aina, kun sitä tarvitsee. :)

Minua eivät syksyn säät ole haitanneet. En viitsi tuhlata energiaa valittamalla sellaisesta, mikä aina on olemassa joka tapauksessa -sää kuin sää. Tällä en tarkoita väheksyä tulvavahinkojen uhreja tai viljansa menettäneiden surua. Puhun nyt jokapäiväisestä tavasta asettua ainaisen "huonon sään uhriksi".
Automaattisiin reaktioihinsa voi siis vaikuttaa.
Valita joka päivä myönteisyyttä ja hyväksyntää. Katsoa samoja asioita erilaisin linssein.

Olen huomannut, että joillakin meistä on selvästi eräänlainen kärsimyskeho. Olemme kokeneet kovia, jotta kasvaisimme täyteen mittaamme niiden jalostamina. Menneisyyden ikävät kokemukset voivat olla tosin niin syvälle solumuistiin juurtuneena, että ei itse välttämättä edes tiedosta vetävänsä puoleensa lisää vastaavia kokemuksia omien uskomustensa ja ajattelunsa kautta.

Tällöin kyseisen mallin purkaminen on yksi merkittävä askel kohti kevyempää, iloisempaa ja onnellisempaa elämää. Ikään kuin tietoisesti alkaa sallia itselleen uudenlaisen, palkitsevamman elämän. Ettei alitajuisesti esimerkiksi hakeudu tilanteisiin, jotka ruokkivat vanhaa uskomusta siitä, ettei ansaitse parempaa, "että näin minulle aina käy".

Voi oppia nauttimaan elämästä. Kasvaa ilman kärsimystä.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että elämästä häviäisivät kaikki kielteisinä kokemamme puolet. Mutta on eri asia oppia suhtautumaan asioihin onnellisuutta lisäävällä tavalla, kuin kasvattaa henkistä habaa hampaat irvessä vastakarvaan haraten -siis kärsimyksen kautta.

Mieheni sanoo aina, että elämä on taitolaji.
Myönnettäköön, että joskus hänkin on oikeassa. ;)