Ihan kuin maailmankaikkeudella olisi salasuunnitelma varalleni. Siltä varalta siis, jos en itse sokeuttani ymmärtäisi.
Mutta kun Täti tahtoo ihan ite päättää! Täti tahtoo kylvää ja poimia kylvämänsä sadon! Survoutua juuri sellaiseen klänninkiin, että oksat pois! Hypätä juuri siihen ratikkaan, jonka väri miellyttää.
Tädillä onkin suunnitelma: pyytää ja saada!
Komentelu ei auta, ei väkisin makaaminen, sen Täti on jo huomannut.
Pitää löytyä rispektiä.
Omat nahat luiden ympärillä rajaavat mahdollisuudet ainoastaan näennäisesti. Mutta kunnioitusta pitää löytyä. Hyväksyntääkin.
Tahtoa saada.
Niin ja pitää se siemen kylvää. Ennen kuin voi niittää. Ja kasvattaa välissä. Kastella, lannoittaa, rakastaa.
Ja raekuuron yllättäessä peittää hento taimi. Porot voivat syödä, halla panna. Uskoa pitää.
- Siirtää itsensä pois tieltä.
Tädin kannattaa miettiä, mihin ajatuksensa kohdistaa. Jatkaako samaa virttä harmonikan säestyksellä, jos uusi rokkaa sykähdyttävämmin oikein rockbändin tahdissa.
Ja saako kaikesta vain nauttia?
Pojan kengissä on soramontut. Lähiseudun kuralammikot hypittyinä lävitse. Ojat katsastettuina. Pyörän rasvaus varmistettuna.
Tätä täti kadehtii.
Tavoitteet elettyinä joka päivä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti