Istun tuvassa.
Tähyilen ikkunasta pihalla touhuavaa nuorta isäntää.
Mieli hiljentyy kiitollisuuteen.
Kaikki on tässä.
Suunnaton kaipaus tuonne jonnekin on lakannut. Rimpuilu ja kipuilu.
Ja on ollut hetkiä, jolloin tätä hiljaista tyytyväisyyttä on huutaen etsinyt. Epäillyt, ettei se huhuiluista huolimatta sittenkään löydä minua. Saati että haluaisi asettua tällaisen tunneherkän tulivuoren juurelle rakentamaan pysyvämpää majaa.
Olihan aina olemassa epävarmuustekijä.
Laavaa, nokea ja savua Karibialle asti.
Joskus olen pelännyt vuorta itsessäni. Pelkäsin, milloin se hyökkää jylisten ja kupeet ryskyen sen seinämillä kiipeilevien kimppuun. Väärin laitetut sukat. Huone sekaisin satojen muistutusten jälkeen. Tähmäisiä jälkiä heti eteisestä perimmäisen huoneen ikkunoihin. Lattialla sekaisin likaisia ja puhtaita vaateparsia.
Tilasin aikaa siedätyshoitoon. Sellaiseen, missä arjen toistoja ja samankaltaisuutta voisi oppia sietämään kuin astmaatikko siitepölyä. Enkelit kuulivat pyyntöni. Sain hoitoa.
Jokaisena päivänä sitkeää siedätystä. ;)
Oma osuuteni on ollut antaa lupa tunteille ja tilaa niiden ilmaisulle. Se on alku itsensä hyväksymiselle. Ettei ole syntynyt vain vienon tasaisesti hymyilemään dynamiittien joukkohauta sisällään. Joskus se nimittäin tapahtuu väkisinkin. Sen mitättömän kipinän aikaansaamana. Syystä tai syyttä. Ampu.
Henkisen puhdistautumisen aikana voi noita purkauksia olla useitakin. Tunnekeho alkaa tasapainottua ja sisäinen lapsi haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Matkan varrella voi oppia, että tasapaino on mahdollisuus siinä missä mikä tahansa asia. Tunneherkkänä t-u-n-t-e-e voimallisesti. Energiahoitajana olen kääntänyt sen voimaksi. Sen avulla voi oikeasti tuntea empaattisesti toisen tilanteen. Tarpeen tullen myös maksan, haiman ja pernan.
Kiitos tästä.
Vuori on juuri nyt lepotilassa. :)
5 kommenttia:
Hei rakas (: Tiedän että yllätin...lähdin niin voimakkaalla itseni kuuntelemisen polulle että en yksinkertaisesti voi enää tehdä asioita jotka eivät tunnu oikeilta ja hyviltä.Oman voiman takaisin saaminen on ihan mieletön tunne. Olen perillä (: Halauksia murunenen nähdään pian!
... Tämän vuoden teema taitaa olla juuri tuo... Toivon sinulle kaikkea hyvää ja vielä parempaa! Elämä antaa! :)
Hei! Kuule hei, voi olla että tein tyhmästi tässä jokin päivä sitten kun suutuksissani olin avoin. Mutta säästyin tuolta kirjoittamaltasi dynamiittien hautapaikalta ja se tuntuu olevan hieno kiitos itselleni. SIlti teot saavat samanaikaisesti nolostumaan että hymyilemään.
Mukavaa sydäntalvea, Ella.
Hei Ella, ihmisenä olemisessa on monenlaisia tasoja. Yksi merkittävimmistä on se, että oppii luottamaan, että kaikki se, mitä tapahtuu, tapahtuu joka tapauksessa tavalla tai toisella. Eli emme voi välttyä tilaamiltamme oppiläksyiltä vaikka kuinka haluaisimme. Vain aikamääre vaihtelee (yksilöllinen polku), siis etemisen nopeus/hitaus. :) Onnittele itseäsi hienosta "purskahduksesta". Nolous kääntyy loppujen lopuksi voimaksi ja häpeä ja seurannut syyllisyys tarvitsee nähdä ja tiedostaa, jotta niistäkin voi vapautua... Iloa ja keveyttä sinulle! :)
Tekee mieleni vielä lisätä, että tunteiden tunnistamiseksi ja niiden tasapainottamiseksi tarvitsee kokea jos jonkinmoista. Lopulta tietoisen työskentelyn ja tiedostamisen kautta voi puhdistua mentaalienergian (ajatukset, uskomukset) avulla ja saavuttaa myös tunnekehon tasapainottumisen. Tällä matkallahan tässä olemme... ;)
Lähetä kommentti