Riisuutuneet puut.
Kuin rajattomien mahdollisuuksien kenttä.
Olen yksi lehdistä.
Makaan mukavuudenhalussani ja aprikoin, jättäytyäkö sijoilleni vai ponnistaako vielä. Kummassa enemmän rakkautta; iloa, voimaantumista ja pitkäkestoista tyytyväisyyttä, -seikkailua?
Mistä tietää, minkä tuulen mukaan nousta? Minkä auringon alle asettua?
Ovatko sade ja paiste samat, joihin törmään joka tapauksessa?
Lehti ei ihmettele, mitkä sen lahjat. Ei mieti, mikä sen merkitys tai rooli puussa, lehtikasassa.
Että maistuuko madoista kitkerälle.
Enemminkin se riemuitsee yhteydestä elämänvirtaan.
Ei vähennä arvoaan vertailemalla tai väheksymällä. Nauttii väriloistostaan, kesän eletystä vehreydestä, kierrosta uudeksi elämäksi.
Valitsen uudelleensyntymän.
Lehdeksi tai miksi tahansa katsotaan nyt sopivaksi.
Palvelemaan minuna. :)
4 kommenttia:
Olipa koskettavaa, erityisesti tuo mistä tietää minkä tuulen mukana nousta. Niinpä! Mistä? Sanoisin että sydämestä, se kyllä kertoo kaiken tarvittavan. Ihmismieli vaan on siitä kummallinen ettei sitä luota siihen mitä se sanoo vaan kyseenalaistaa silti...vatkaa...vatkaa...että jos kuitenkin pitäisi mennä tuohon suuntaan eikä tuohon.Viestittelin juuri ystävän kanssa joka sairastaa syöpää ja on siinä tilanteessa että hoidot on lopetettu ja toivoa ei taida olla, juuri sillä hetkellä ymmärtää ettei ole mitään mitä pitäisi olla tai tehdä on vain tämä hetki...ei ole kiire mihinkään. Se taitaa olla se määränpää! Iso hali (:
Heipsan, :)
Hyvin mielestäni sanoitit Maria tuon asian...
Eipä paljon lisättävää... Sydän ja tämä hetki, -siinäpä se kaikki. Jättihali sinullekin! :)
Heippa! Ihanaa,kun löysin tänne!! Hyvää syksynjatkoa!!
Hei Riitta,
Olen otettu vierailustasi... :)
Kiitos! Oikein kaunista ja ihanaa syksyä sinullekin!
Lähetä kommentti