25. toukokuuta 2011

25.5.2011

Jännittää.

Tilasin kaikenlaista tarpeellista puotiin, eikä rahoista suoraan sanottuna tietoakaan... Taidan olla melkoinen yrittäjä. Pötkin pelkän luottamuksen voimin eteenpäin, enkä ole juurikaan kiinnostunut yrityksen bisnespuolesta, vaikkakin perheen äitinä olisi ihan miellyttävää tarjota jälkeläiselleen muutakin kuin 10 snt kaurapuurolautasellinen aamupalaksi. (Ei hiiskuta tästä oikeille ja todellisille bisnesguruille, jotka elävät läppäri kainalossa ja kiiruhtavat puolijuoksua suhdannekäyrien siivittäminä.)

En todellakaan tiedä, onko kaltaisiani muita. Tahdon katsoa ihan silmästä silmään luottamukseni määrää, mihin se riittää. Olen nähnyt ja kokenut, kuinka ihan jokainen pieninkin seikka hoituu tarkasti ja huikean hienosti juuri oikeaan aikaan ja paikkaan, kunhan vain luottaa. Ajatusenergian käyttäminen elämänsä ilmentämisessä on uskomattoman toimivaa! Hyvin nopealla aikataululla eteeni ilmestyy juuri sydämestäni toivomani asia tai seikka, kunhan onnellisuuteni ei ole siitä kiinni, eli jos en roiku tai takerru tuohon seikkaan. Eli vanha paradoksi "saat sen mistä luovut" on todistettu toimivaksi.

Huikein esimerkki tästä on markkinointiini liittyvä tuskitteluni taival. Juuri, kun olin päästänyt irti tarpeestani hallita ja hallinnoida, määritellä, ohjailla ja pelätä puotiin liittyvän mainonnan suhteen jne. tarjotaan näkyvyyttä valtakunnallisella tv-kanavalla. En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa sen verran yllättynyt olin. Kaikki enkelini taitavat olla melkoisia huumoriveikkoja, sen olen kyllä huomannut. ;)

Ennen yrittäjäksi ryhtymistä en olisi ikänäni uskonut, miten haasteellinen kohta oikeasti on löytää ihmiset (kohtuu kustannuksin!), joita yritys oikeasti voisi kiinnostaa. Ja miten suuren suuren ponnistuksen se vaatii ihmiseltä, joka pitää "markkinointipuheita tuubana"... huh. Melkoinen yritysjohtaja siis täällä! Mutta silti, kaiken "pakon" edessä sitä on pakotettu löytämään itsestään voimaa, että uskaltaa avata suunsa ja ylipäätään olla oma itsensä sekä tuoda omaa työjälkeään myös toisten tiettäväksi. Pitäisi osata jättää vääränlainen vaatimattomuus, mutta löytää rohkeus todeta, mitä yrityksellä on tarjottavana jne. Tässä kohtaa oikeasti joudun katsomaan itseäni peiliin ja toteamaan, miten paljon houkuttelevammalta tuntuisi mennä villaviltin alle piiloon ja jäädä sinne nököttämään. Mutta jos viltin alta ei ala kuulua huomiota herättävää mökää, kukaan ei tule tietoiseksi tuosta epämääräisestä möykystä.
Elämä on täynnä paradokseja. Ja haasteita. Ja oppimista. Ja kasvamista.

Ja sitten löytyy se navettapuodin tätönen keskellä prosessia. ;)

3 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Oletkos suunnitellut nettikaupan perustamista? Liikkesi vaikuttaa aivan ihanalta, mutta kun olet niin kaukana.

Mari kirjoitti...

Täällä toinen yrittäjä komppaa ja toteaa, että kyllähän yrittäjyys monestikin perustuu juuri uskoon:) Ja juuri niin, kun teet työtäsi intohimolla ja tuotat tuotat energiaa, saat rattaiden pyörittämiseen myös tarvittavan energian, jota rahakin on. Meistä pidetään huolta.

Puuterivilla kirjoitti...

Hei kaimalleni Tanjalle, kiitos vinkistä :). Kyllä nettikauppa-ajatustakin olen pyöritellyt, mutta toistaiseksi oma aika ja voimavarat ovat menneet aika lailla puodin pyörittämiseen tässä muodossa... Ja sitten nettikaupasta jäisi puuttumaan nuo ihanat kohtaamiset asiakkaiden kanssa, jotka ovat työni sitä ehdottomasti parasta osaa. Mutta kaikki on mahdollista, katsotaan, mitä tulevaisuudessa... :)


Kiitos Mari! Juuri noin se menee! Hyvää mieltä ja tsemppiä sinullekin!