Laskin tuossa juuri, että joulu katkaisee pimeän jakson kuuden viikon päästä. Normaalisti en todellakaan olisi uhrannut vielä paljoakaan ajatuksia tuolle juhlapyhälle, mutta nyt kauppiaana esiin oli kaivettava kalenteri ja kiinnitettävä huomiota, milloin markkinamaailmassa juhlaa ruvetaan tuomaan esiin. Vannoin kyllä aikanani, etten missään nimessä haluaisi killua hopeatähtien keskellä lokakuun lopulla, kuten monissa kaupoissa tehdään, mutta sitten taas realismi iski tiukan ja pitävän otteensa jääräpäiseen mieleeni: En voisi yksin jättäytyä pois luodusta järjestelmästä. Ilonaiheena on se, että kaikkea ei tarvise ottaa niin valtavan vakavasti. On lupa iloita ja nauttia, rakentaa joulu vaikka keskelle parhainta heinäntekoaikaa, jos siltä tuntuu! :)
Joulupuodin rakentaminen oli muuten varsin kovan ponnistuksen vaatinut vaihe; miljoona kilkkua ja kalkkua odotti paketeissaan purkamista, hinnoittelua, esiin asettamista, purkamista, hinnoitelua, asettelua, purka...
Enkä olisi kyllä päässyt tunnelmaan mukaan ilman jouluista musiikkia, joten en mitä ilmeisimmin kuulu "jouluhulluihin" vaan ihan vaan joulutunnelmoijiin. Siis jos sellainen ryhmä olisi olemassa.
Nyt tuntuu hyvälle, kun liikkeessä on lempeä tunnelma. Joulu saa siis olla jo läsnä, ja lisääntyä matkan varrella!
Ja aina kun jouluvalot syttyvät navetan katokseen, sydämessä läikähtää.
Hyvä niin.
Lapsuuden joulut eivät siis ole kadonneet mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti