En tiedä, onko matka omasta päästäni sydämeen, vai kummin päin tuo ymmärrys nyt toimiikaan, poikkeuksellisen pitkä, mutta vasta nyt vähän aikaa sitten sain ahaa-elämyksen, että ”Jepulis, meikäläisen pihassahan on sisustusliike!” Tästä suurenmoisesta löydöstä hätkähtäneenä kannoin ensimmäisen kerran kotiinkin joitain sisustusjuttuja. Suuria muutoksia ei ole ollut voimia tehdä, mutta pientä piristystä ja puhtia sain edistämään viikkosiivousta, jotta olisi toivoa edes jonkinlaisten fengshuiden virrata... ;)
Joulu lähestyy ja itse asiassa se minulle pistikin vauhtia tuon ymmärryksen optimoimiseksi. Suuria kuormia ja tavaraihanuuksia ilmaantuu pihapiiriin kiihtyvällä tahdilla... Täytyy olla melkoisen hidasälyinen, että survoo tulleita ihanuuksia vielä varastoon ja ei t-a-j-u-a, että nämä ovat "ihan oikeasti meidän osoitteeseen tulleita”... Puodista taitaa tulla tämän joulun fiilistelyn kohde siis myös oman perheen osalta, sillä rakas siippani jo tuossa kesän kuluessa totesi, että hänestä puodissa ”on hyvä olla”. Tämä on muuten hyvä juttu, sillä saan hänet tuon tuntemuksen voimin kassan taakse aina silloin tällöin (kun itse olen esim. messuilla) Ja mies pysyy kassan takana melko pienellä palkallakin, kun sallii hänen välillä napostella tiskillä olevia ranskalaisia suklaita... Kätevää, eikö totta? Olen siis luonteikkaasti omaksunut lähipiirin riistämisen, mikä kuulemma kuuluu yrittäjän toimenkuvaan.
Ainakin meillä.
P.S. Jättimäisten vaahteranlehtien sade pihamaalla merkitsee tätä nykyä sitä, että Wanha Sikala -kesäkahvila on siirtynyt varsinaisen navettapuodin puolelle pienen pöydän verran. Kahvit ja teet keitellään kotoisasti halukkaille kuitenkin aina. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti