Ihmisen mieli se on mielenkiintoinen: yhtäältä se kimpoilee etunenässä haaveilemassa tai pelkolinjaa luomassa, toisaalta se vätystelee hännillä muistelemassa ja jälkikäteen puntaroimassa... Tässä ja nyt eläminen sitä vastoin tuntuu haasteelliselta tehtävältä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Minä kun olen opettaja sielultani, olen havainnut erittäin lähellä oppia tarvitsevan oppilaan: oman rakkaan itseni. Hiukan kuriton ja konnankoukkuja keksivä tuo oppilas on, mutta oppilas mikä oppilas.
Liikkeeni avautuminen on ollut hyvää koulutusta mielelle, jos nyt tietysti kaikelle muullekin minussa. Vuosien unelma ja haave toteutuneena sai aikaan kaivon reunalla istumisen efektin - tuijotellessani pohjan syvyyksiin arvuuttelin, näinkö pelkkää hämärää vaiko kuitenkin valkoreunaisten pilvien häiveet, auringon heijastuksen vedessä. Mielen hitaus viipyili väsymyksen ja hämmennyksen tunnemaastossa, kun taas sydän ja sielu lauloivat ilosanomaa. Tuon sekakuoron sävelet peittivät hetkeksi alleen kirkkaat sävelkulut ja saivat aikaan epävireisen soinnin.
Nyt muutaman viikon valtavan kokemusmaailman omaavana "yritysjohtajana" kuoron sointi alkaa soida kauniimmin. On aika vain keskittyä olennaiseen, erottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeistä ja nähdä itsensä kaiken jättimäisen työmäärän alla ja rinnalla. Yllätysmomenttina kaikessa on todellakin ollut suuri työmäärä, jota en osannut etukäteen ennakoida. Päivät ovat venyneet ympäripyöreiksi ja väsymys hiipinyt kuvioon mukaan. Luovuuden ilo himmentyi hetkeksi, usko omaan jaksamiseen ja riittämiseen vaati tarkastelua. Toisaalta muusani, vahva usko ja luottamus, ovat olleet koko ajan polulla.
Mahtavaa nähdä oppivansa ja kasvavansa, vaikka hetki sitten kuvittelikin saavansa ehdot. Ja mitä sitten, vaikka saisikin ehdot jollain saralla - sittenpähän tulisi luetuksi kunnolla ja perusteellisesti! Armo ja armeliaisuus itseä ja kaikkea kohtaan on vastaanotettavissa ilman minkäänlaista painetta vastalahjasta. Niin yksinkertaista se on.
Helppoa tämä elämä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti