Elämä on jäärata.
Voi valita, kulkeeko sen otsa kurtussa jokaista askeltaan varoen, painoaan keventäen ja vatsa sisään vedettynä
vai hymyssä suin, luistellen -vauhtia ottaen.
Koska lähtötilanne oli se, että joku kuljeskeleva kissakulkuri oli tuntenut puunkantokorimme rapun pielessä vastustamattomaksi intohimonsa kohteeksi ja suihkinut siihen hekumallisimmat riimumerkkinsä, päätin hyväksyä tilanteen tyynesti ja kantaa puut huomattavasti esteettisemmin ja tuoksuystävällisemmin sinkkiämpäreissä.
Siitä ilahtui myös selkäkivussaan sängyn pohjalla makaava mieheni. Tosin hänestä tyylillä ei ollut väliä -kunhan sain talon lämpimäksi ja saunan uunin liekkeihin.
Tyylipisteitä tai ei, oma mieleni tuli hyväksi, kun sain tarvittavat askareet omin voimineni tehdyiksi. Nostan myös hattua niille, jotka pitävät taloa yksinään. Työmäärä on aika huima, vaikka vielä ei ole edes kesä ja pihan esittämät vaatimukset nenäni edessä.
Totesin taas kerran käytännössä, että olipa tilanne mikä hyvänsä, sen hyväksyminen on lähtökohta paitsi kevyemmälle eteenpäin menemiselle, myös haaveiden toteutumiselle. Vasta sitten voi alkaa toimia tilanteen vaatimalla tavalla, kun on rauhoittanut mielensä panikoitumisen ja turhan stressaamisen sijaan. Myös huomion kiinnittäminen hyvään auttaa, lohduttaa ja luo toivoa. Syvähengitystä tarvitaan myös joskus. Hymyily vakuuttaa tutkijoiden mukaan aivot ja sitä kautta rentouttaa kehoa. Ja sitten jos osaisi vielä olla kiitollinenkin...
Niinpä henkistä habaani hampaat irvessä kehittäen teen näitä kaikkia muun muassa noudattaessani ayurvedaruokavaliotani, vaikka ihoni on kutissut, uni ollut entistä katkonaisempaa ja mitään superhyvinvoivaa olotilaa ei vielä ole ilmaantunut. Lääkärin mukaan kyseessä on puhdistumisen vaihe, jossa sisäelimistä, muun muassa maksasta lähtee liikkeelle raskasmetalleja ja muita mömmöjä. Punnukset ropisevat punteista toivon mukaan kevään edetessä...
Tulevana kesänä aloitan kollegani kanssa energiahoitajien kouluttamisen ja intomielisenä kävin jo navetan tuolimäärää lävitse fiilistellen tulevia energioita...
Koulutuksen ajatteleminenkin saa olon tuntumaan hyvältä ja kevyeltä!
Siinä mielessä melkein sama, vaikka ahmisin juuri nyt rautanauloja. :)
