21. toukokuuta 2012

21.05.2012, jatko


Pian soivat suvivirret.
Tuomien ja syreenien kukkiessa myös sisälleni laskeutuu lähes pyhän juhlan tuntu.

Tänä keväänä tunnen ansainneeni jokaisen pihapiirimme tuomipuun kukan. Raskaalta tuntunut kevät energiavaihteluineen alkaa olla ohi.

Tuntuu myös, että voisi olla hyvinkin tarpeellista kertoa kokemuksistaan muillekin.
Silläkin uhalla kaikki eivät varmasti ole valmiita tämän sortin tarinoihin.

Vakuuttelen itselleni, että mikään ei muutu jos kukaan ei uskalla muuttaa mitään.
Sisäinen opettajani nostaa mitä ilmeisimmin päätään.
Se ei enää tahdo olla nutturapäinen ja tiukkapipoinen.
Tässä mielessä skeptikot ovat todella oikeassa; pipo on nyt hyvinkin löyhällä. :)

Entinen tehomatami Takala olisi myynyt sisustuspuotinsa loppuvaraston jo aikoja sitten liikkeen lopettamisen jälkeen. Uusi pinnistelemättömämpi versioni päätti kuitenkin luottaa siihen, että loput aarteet päätyvät juuri oikeaan aikaan täydellisen hyvään paikkaan. Tässä mielessä järjestin tänään "jäähyväiskahvit" sisustuspuodille. Kyyneliltä ei vältytty, mutta nyt tarvittava, lopullisen luopumisen rituaali on suoritettu. Päästän ihanuuksista viimeinkin täysin irti. Jos siis tuntevat halua maailmalle.
 

Haaveilen auttamisesta esimerkiksi kouluissa. Tahtoisin tuoda järjestelmään omalta osaltani lisää inhimillisyyttä ja apua energian lukemistaitoani ja kasvatustieteellistä ammattitaitoani hyödyntäen. Puoleeni voisivat tarvittaessa kääntyä niin henkilökunta kuin oppilaatkin. Satoja hoitoja tehneenä tiedän, että suuretkin solmut voivat aueta ja moni valtavaa päänvaivaa aiheuttanut seikka tai epätasapainotila parantua ja poistua.

Toivon, että muutos tässä maailmassa ja ajassa olisi vielä edes joskus mahdollinen. Toki ymmärrän realiteetit ja esimerkiksi energiahoitoihin liittyvät pelon sekaiset ajatusmallit, joita moni edelleen turhaan ja ehkä myös tietämättömyyttään kantaa. Mahdollisen avun tulisi tietysti olla vapaasti valittavissa ja kullakin oikeus siitä hyvillä mielin myös kieltäytyä.

Ehkä hankin lisäkoulutusta ollakseni uskottavampi ja saadakseni rohkeutta.
Kenties jotain muutakin, mikä vielä lymyilee sisäisessä viisaudessani... 

-Kalliolta avautunut maisema kannatti siis sittenkin kiivetä katsomaan.;)

21.05.2012


 

Joskus tuntuisi helpommalle sulkea silmänsä.
Ummistaa itsensä koko ulkomaailmalta.
Nukkua kuin pojan peittämä unipupu.

Toisaalta tuntuu sille, että juuri nukkumisen vuoksi meitä herätellään.
Katsomaan totuutta omasta elämästämme ja itsestämme. 
Ruususen uni on totta vain silloin, jos Ruusunen oikeasti elää sen todeksi. Sydämensä kyllyydestä.

Lakkaa odottamasta, että joku toinen tulee ja korjaa sadon, tekee olon hyväksi, tuo viihdykettä.

Ripustaudumme helposti johonkin sellaiseen, mikä ei palvele meitä. Tai oikeastaan palvelee, mikäli tiedostamme siihen liittyvät puolet. Tarkoitan, että heitämme turhan usein roskakoppaan sellaista, mitä ei ole lajiteltu, katsottu riittävän tarkasti ja tunnustettu omaksi kuin isätöntä lasta.

Tahdomme olla tehokkaita.
Täyttyä toiminnasta.
Kiireestä. Saavuttaa kaiken hauskan. Heti. 
Mieluummin vielä nopeammin.

Kuuntelemme olevinaan itseämme. Joskus se on turhautuneen mielemme ääni, joka haluaa saada jotain uutta, jotta ei tarvitsisi mennä vielä syvemmälle. Esimerkiksi oikeasti tuntea pysähtymistä. Sitä, ettei ole määritettä sen välillä, mitä t-e-k-e-e  ja  o-n. 

Minä olen aika ajoin kiertänyt vimmaisena kehää. Odottanut, että tulee joku, joka pelastaa. Keksii kivaa tekemistä. Antaa minulle arvon. Olemassaolon tarkoituksen. Syytin miestä. Tylsä tyyppi.
Äkäilin lapselle. Ärsyttävä tenava.

Tekivät elämästäni ankean.

En taaskaan tiennyt, mikä on tarkoitukseni.
Loppuelämäksi.
Pitäisikö jättää kaikki, myydä viimeinen alba ja lähteä auttamaan köyhiä Afrikkaan?

Työmaata on tarjolla huomattavasti lähempänäkin.
Pitää muuttaa yksinkertaisesti asennetta. 

Kiivetä kalliolle.
Heiluttaa naapurille.
Ajaa pyörällä vimmaisesti.
Huitoa pois kärpäset.
Ihastua ikihyväksi mainospostiin.
Olla välittämättä savesta lenkkareissa.

Elää.

Ja vasta vähän myöhemmin kysyä uudelleen.
Mitä näen kalliolta.