"Kynttilän valo ei siitä himmene,
että sen liekillä sytyttää toisenkin kynttilän.", luin vasta Positiivareista.
Olisipa mukavaa olla se kynttilä. Se joka sytyttää sen toisen.
Ja tarpeen tullen tulla myös itse uudelleen sytytetyksi.
Pyromaani sisälläni suorastaan riehaantuu ajatuksesta.
Jatkoin tuossa menneellä viikolla hoitojen tekemistä syksyllä pitämäni tauon jälkeen. Totesin, että vuosien ponnistelu yrityksen suhteen ei mennyt hukkaan; kaikki se järjettömän suuri työmäärä piti tehdä tullakseen juuri tähän. Ryhtyä sisustuspuodin tädiksi syntyäkseen takaisin kynttiläksi.
Kaupan päälle sain huomattavasti ilmeettömämmän (lue:rypyttömämmän vaha)-naaman. Tästä voideteollisuuskin maksaisi omaisuuden.
Sisälläni siis palaa. Ilo ja innostus.
Se on huikean hyvä tunne.
Lähestyvä joulu on hiipinyt kuin varkain. Aika on kadonnut aivan kirjaimellisesti. Päivät ovat lyhyempiä. Toisaalta se mahdollistaa lempeämmän otteen. Voi tahtoessaan olla koppakuoriaisena kuorensa suojassa. Rakentaa pesää armon aineksista. Asetella vain sen verran kuin tuntuu hyvälle jouluisia ajatuksia ja tekoja.
On esimerkiksi monia hyväntekeväisyyskohteita. Pienestäkin tulee hyvä mieli.
Elämää ei pidä ottaa kovin vakavasti. Ryppyotsaisesti.
Voi olla se kynttilä ja syttyä, vahamaisen joustavasti.
Tiedän kokemuksesta.
Ja lämpimästi suosittelen.
Rakkautta.
Armoa.
Unelmien seuraamista.
Hyvää oloa.
SYDÄMELLISEN HYVÄÄ JOULUA SINULLE JA SUURIA SIUNAUKSIA TULEVALLE VUODELLE 2012!
Kiitos että olet.
Tanja
