25. toukokuuta 2011

25.5.2011

Jännittää.

Tilasin kaikenlaista tarpeellista puotiin, eikä rahoista suoraan sanottuna tietoakaan... Taidan olla melkoinen yrittäjä. Pötkin pelkän luottamuksen voimin eteenpäin, enkä ole juurikaan kiinnostunut yrityksen bisnespuolesta, vaikkakin perheen äitinä olisi ihan miellyttävää tarjota jälkeläiselleen muutakin kuin 10 snt kaurapuurolautasellinen aamupalaksi. (Ei hiiskuta tästä oikeille ja todellisille bisnesguruille, jotka elävät läppäri kainalossa ja kiiruhtavat puolijuoksua suhdannekäyrien siivittäminä.)

En todellakaan tiedä, onko kaltaisiani muita. Tahdon katsoa ihan silmästä silmään luottamukseni määrää, mihin se riittää. Olen nähnyt ja kokenut, kuinka ihan jokainen pieninkin seikka hoituu tarkasti ja huikean hienosti juuri oikeaan aikaan ja paikkaan, kunhan vain luottaa. Ajatusenergian käyttäminen elämänsä ilmentämisessä on uskomattoman toimivaa! Hyvin nopealla aikataululla eteeni ilmestyy juuri sydämestäni toivomani asia tai seikka, kunhan onnellisuuteni ei ole siitä kiinni, eli jos en roiku tai takerru tuohon seikkaan. Eli vanha paradoksi "saat sen mistä luovut" on todistettu toimivaksi.

Huikein esimerkki tästä on markkinointiini liittyvä tuskitteluni taival. Juuri, kun olin päästänyt irti tarpeestani hallita ja hallinnoida, määritellä, ohjailla ja pelätä puotiin liittyvän mainonnan suhteen jne. tarjotaan näkyvyyttä valtakunnallisella tv-kanavalla. En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa sen verran yllättynyt olin. Kaikki enkelini taitavat olla melkoisia huumoriveikkoja, sen olen kyllä huomannut. ;)

Ennen yrittäjäksi ryhtymistä en olisi ikänäni uskonut, miten haasteellinen kohta oikeasti on löytää ihmiset (kohtuu kustannuksin!), joita yritys oikeasti voisi kiinnostaa. Ja miten suuren suuren ponnistuksen se vaatii ihmiseltä, joka pitää "markkinointipuheita tuubana"... huh. Melkoinen yritysjohtaja siis täällä! Mutta silti, kaiken "pakon" edessä sitä on pakotettu löytämään itsestään voimaa, että uskaltaa avata suunsa ja ylipäätään olla oma itsensä sekä tuoda omaa työjälkeään myös toisten tiettäväksi. Pitäisi osata jättää vääränlainen vaatimattomuus, mutta löytää rohkeus todeta, mitä yrityksellä on tarjottavana jne. Tässä kohtaa oikeasti joudun katsomaan itseäni peiliin ja toteamaan, miten paljon houkuttelevammalta tuntuisi mennä villaviltin alle piiloon ja jäädä sinne nököttämään. Mutta jos viltin alta ei ala kuulua huomiota herättävää mökää, kukaan ei tule tietoiseksi tuosta epämääräisestä möykystä.
Elämä on täynnä paradokseja. Ja haasteita. Ja oppimista. Ja kasvamista.

Ja sitten löytyy se navettapuodin tätönen keskellä prosessia. ;)

22. toukokuuta 2011

22.5.2011


Kevätluonto hurmaa. Olen eräänkin kerran seisonut pihatuomen alla nuuhkuttamassa vastustamattoman ihanaa tuoksua ja nauttinut yltiöpäisen kauniista valkoisista kukista. Mikä siinä onkin, että nimenomaan valkoiset kukat ovat niin kauniita ja herkkiä, tyylikkäitä? Toki sijansa sydämessäni saavat lähes kaikki herkät kukat myös sinisen ja vaaleanpunaisen asteikoilla. Herkkyys on kuitenkin valttia värinkin kustannuksella.



Koko ikäni olen harjoittanut herkkyyttä tai ennemminkin sen hyväksymistä itsessäni. Eräänkin kerran olen häpeillyt puhkeamistani kyyneliin niin ilossa kuin missä tahansa tunnetilassa. Monta kertaa kyyneliin ei ole osattu suhtautua. Tai niitä helposti pidetään jotenkin hyvin dramaattisen tunneilmauksen tai kokemusmaailman tuotteina. Nyt kun olen hoitanut ihmisiä ja kasvaa jurnutan itsekin hetki hetkeltä, tietoisempi tarkastelutapa tuo elämän eri puolet jollain lailla lähemmäksi. Kyyneleet ovat puhdistumista ja yksi persoonallinen tapa olla. Olen todennut, että kaikki tunteet ovat hyviä ja oikeita, yhtä oikeita kuin kukat tuomessa tai marjat pihlajassa. Värilläkään ei ole väliä, eikä sillä, missä kohtaa ne puhkeavat kukkaan tilastoihin verrattuna. Ehkä hyvänä vuonna puut notkuvat niiden painosta ja ilahduttavat sekä hämmästyttävät runsaudellaan. Toisena vuonna sitten on taas hallaa, joka ehkä tuhoaa sadon, mutta silti aihiot ovat aina olemassa syntyäkseen yhä uudelleen. Minulla valmius kyyneliin on pommin varmaa, mutta onneksi ripsivärit ovat tätä nykyä veden kestäviä. :)

Puodissa olen taas tiskin takana iloisena odottamassa uutta kesää ja uutta kokemusmaailmaa itseni pomona. Kuntosaliharjoitteet eivät ole mahtuneet sisäisen Martan työvuorolistalle., sillä ahkera ja raadollinenkin roudaus kuuluu luontaisetuna toimeen. Kesän alku on ollut myös iloista jälleennäkemistä uskollisten ja ihanien asiakkaiden osalta. Kyllä pysyy Martta nöyränä ja kiitollisena, vaikka lonkan koukistajat kirraisivat tai haukkari valittaisi. Sydän kiittää. KIITOS. Nähdään taas, tule ihmeessä moikkaamaan ja ilahduttamaan päivääni! :)