Arvasit oikein, tämä kuva ei ole Puuterivillan takapihalta eikä edes samasta kylästä. Kutkuttavaa olisi kyllä ajatus, että korpitaipaleemme keskellä nököttäisi pankkiautomaatti, kuten Madeiran syrjäisessä vuoristokylässä, Nunnalaaksossa, "keskellä ei mitään", oli.
Sain uutta perspektiiviä kokemusmaailmaani käväistyäni Portugaliin kuuluvalla, Atlantilla nököttävällä hulppealla saarella. Jos jonkun mielestä Puuterivilla on omituinen nimi niin hauskalta suomalaisen korvaan kuulosti myös paikallisen alusvaateketjun nimi:
Pistin merkille, että minussa piilee myös lomasuorittaja. Tai ainakin mieli helposti, kaikista hyvistä päätöksistäni huolimatta, jatkaa vanhaa ajatusmallia "hetitännenytkaikki"ja säntäilee peläten, että jotain hyvin tärkeää kuitenkin varmaan menee ohi, ellei tehokkaasti ja tarkasti ota haltuun uuden paikan maantieteellisiä ulottuvuuksia, nähtävyyksistä nyt puhumattakaan. Peräti neljä päivää navetan pitäjä kimpoili (mielen tasolla), kunnes vaipui -uutta termiä lainatakseni- downshiftingin lumoavaan maailmaan ja antautui "vain" olemaan ilman paniikkia tai kiirettä saada irti jotain ennen näkemätöntä...
Rauha ja hyvä mieli ovat siis l-ä-s-n-ä joka hetki. Ei ole olemassa täyttymystä tuovaa maisemaa, ei täydellisen, pitkäkestoisen onnen tuojaa itseni ulkopuolella. Kaikki hyvä olo lähtee sisältä ja hulppein kokemus syntyy siitä, että kaikki on hyvin juuri nyt. Ja oikeastaan lisähulppeutta tuo läsnäolon kyky sitten siinä upeimmassa maisemassa tai missä huikeassa paikassa sitten ikinä onkaan. :)
Sisäisen pohdinnan lisäksi pistin merkille upean luonnon ja kauniit kasvit ja kukat, jotka tarjosivat estetiikan nälkäiselle mahtavaa ravintoa. Mm. yksi lempikasvejani, muratti, kasvoi villinä siellä ja täällä ja sekös herätti lievää kateutta sisäisessä Martassani. Puuterivillan tädin kukkapenkit kun kasvavat enemmän tai vähemmän sitkeämpiä lajikkeita nimiltään juolavehnä ja voikukka.Kotiin palattuamme havaitsimme Suomen mahtavan kevään alkaneen ja kinosten kadonneen. Mikä olisikaan ollut parempi tervetulotoivotus kuin se, että puodin ovelle pääsi ilman kumisaappaita ja kevät tuoksui ilmassa!
Nyt asettaudunkin navetan viileään hämärään puuhastelemaan tulevaa kesän avausta. Muutama uusi, mutta iältään vanha huonekalu muuttaa asemiinsa ja kassatäti toivoo osaavansa ottaa kaiken edelleen viime kesäistä huomattavasti rennommin. Mutta mistä ihmeestä esimerkiksi tietää, missä lehdissä, kuinka usein ja milloin ilmoitella puodista?
Ehkä tänä kesänä saan jonkinlaisen ahaa-elämyksen asiasta. Sitä odotellessa... ;) :)
