31.7.2010

RIITTÄMÄTÖN! Kuuluu huuto taas sisältäni, kun lapsi tahtoo uimarannalle, tai makaa kuumeessa ja äiti sen kun tekee töitä, kiirehtii avaamaan puotiaan tai puolijuoksua tarjoaa mainosmateriaalia deadlinen ilmoittaneelle lehdelle. RIITTÄMÄTÖN! Kuuluu sisältä, kun juoksen pihamaan poikki kääretortut kainalossa kahvilan suuntaan ja unohdan kahvimaidon. RIITTÄMÄTÖN! Ääni sisälläni silloinkin, kun opettelen pitämään vapaahetken ja en pystykään avaamaan liikettä aukioloaikojen ulkopuolella asiakkaille, jotka kolkuttavat yllättäen kotiovellani. RIITTÄMÄTÖN! Tuntee tuskaa sydänalassaan, kun kylttien puuttumiseen turhautuneet asiakkaat antavat palautetta tietämättä, ettei Destia eli Suomen tielaitos anna lupaa omille kylteille ja että asiasta on jo neuvoteltu. RIITTÄMÄTÖN! Sytyttää kynttilät vasta liikkeen avautumisen jälkeen, ruokkii kissan myöhään iltapäivällä, heittää pois puodin hyllylle ajat sitten kuolleen pikkukukan, huomaa mainoksessa tahattoman virheen ja netin kuvagalleriassa tyylirikon; väärän värisen ja tyylisen rappurallin. RIITTÄMÄTÖN! VIRHEELLINEN! VAILLINAINEN!

Miksi pidän kuluneesta, rapistuneesta, horjakasta kaapista, tai parhaat päivänsä nähneestä tuolipolosta? Miksi ruosteessa on jotain kutsuvan kaunista, epätäydellisen ihanaa? EPÄTÄYDELLISYYDEN TÄYDELLISYYDESSÄ. Siinä se on. Se on läsnä meissä kaikissa erilaisin tavoin; valtava kauneus ja pyhyys, syvä tietämys ja viisaus. Täydelliseen kokonaisuuteen kuuluvat kaikki puolet. Myös ne, joista itseämme piiskaamme tai arvostelemme. Niitä puoliamme meidän tulisi rakastaa. Nostaa alttarille ja suudella jaloille. Ne puolemme osoittavat meille kohtamme, jotka eniten janoavat rakkautta ja hyväksyntää, ne kohdat, joita eniten meidän tulisi kunnioittaa ja rakastaa itsessämme.

Kiitän ihanaakin ihanimmista asiakkaista, uusista tuttavuuksista, kohottavista kohtaamisista! Juuri tästä syystä kulkemani polku on oikeanlainen ja kannattava ja juuri tästä syystä tiedän, miksi unelmoin omasta puodistani. Juuri tästä syystä kaikki on niin täydellistä - riittämättömyydestäni huolimatta tai juuri sen takia.

24.7.2010

Ihmisen mieli se on mielenkiintoinen: yhtäältä se kimpoilee etunenässä haaveilemassa tai pelkolinjaa luomassa, toisaalta se vätystelee hännillä muistelemassa ja jälkikäteen puntaroimassa... Tässä ja nyt eläminen sitä vastoin tuntuu haasteelliselta tehtävältä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Minä kun olen opettaja sielultani, olen havainnut erittäin lähellä oppia tarvitsevan oppilaan: oman rakkaan itseni. Hiukan kuriton ja konnankoukkuja keksivä tuo oppilas on, mutta oppilas mikä oppilas.

Liikkeeni avautuminen on ollut hyvää koulutusta mielelle, jos nyt tietysti kaikelle muullekin minussa. Vuosien unelma ja haave toteutuneena sai aikaan kaivon reunalla istumisen efektin - tuijotellessani pohjan syvyyksiin arvuuttelin, näinkö pelkkää hämärää vaiko kuitenkin valkoreunaisten pilvien häiveet, auringon heijastuksen vedessä. Mielen hitaus viipyili väsymyksen ja hämmennyksen tunnemaastossa, kun taas sydän ja sielu lauloivat ilosanomaa. Tuon sekakuoron sävelet peittivät hetkeksi alleen kirkkaat sävelkulut ja saivat aikaan epävireisen soinnin.

Nyt muutaman viikon valtavan kokemusmaailman omaavana "yritysjohtajana" kuoron sointi alkaa soida kauniimmin. On aika vain keskittyä olennaiseen, erottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeistä ja nähdä itsensä kaiken jättimäisen työmäärän alla ja rinnalla. Yllätysmomenttina kaikessa on todellakin ollut suuri työmäärä, jota en osannut etukäteen ennakoida. Päivät ovat venyneet ympäripyöreiksi ja väsymys hiipinyt kuvioon mukaan. Luovuuden ilo himmentyi hetkeksi, usko omaan jaksamiseen ja riittämiseen vaati tarkastelua. Toisaalta muusani, vahva usko ja luottamus, ovat olleet koko ajan polulla.

Mahtavaa nähdä oppivansa ja kasvavansa, vaikka hetki sitten kuvittelikin saavansa ehdot. Ja mitä sitten, vaikka saisikin ehdot jollain saralla - sittenpähän tulisi luetuksi kunnolla ja perusteellisesti! Armo ja armeliaisuus itseä ja kaikkea kohtaan on vastaanotettavissa ilman minkäänlaista painetta vastalahjasta. Niin yksinkertaista se on.

Helppoa tämä elämä. :)