Navetan ikkunanpielet ovat saaneet väriä ja sähköjohdoista muurahaiset saisivat valtatien Lontooseen. Lontoon valtatie on nyt kätevästi naputeltu kulkemaan siellä ja täällä vastaamaan nykyaikaisia vaatimuksia. Entisillä sähköillä saikin leikkiä varsin jännittävää peliä, jossa pääpalkintona olisi saattanut olla komea kiharapilvi varsin sähäkästi toteutettuna.
Kuukausi, ja minun ammattinimikkeeni vaihtuu kotiäidistä yrittäjäksi... Kutkuttava ajatus! Jännityksellä odotan hetkeä, kun kaikki tavarat, tilatut, vanhat jo varastossa olevat jne. on roudattu myymälätilaan ja pääsen järjestelemään kaiken mieleni mukaan. Tätä olen tehnyt aikaisemmin mm. kouluissa, joissa olin opettajana: luokan pulpettien ym. paikat vaihtuivat milloin minkäkinlaiseen muodostelmaan ja toisaalta oppilaiden kuvistöistä sai mainioita sisustuselementtejä ankeiden käytävien ja luokkatilojen iloksi. Minusta epäviihtyisä ympäristö näivettää ja väsyttää (huonot energiat!:)) ja hyvin yksinkertaisilla ja edullisilla ratkaisuilla voi saada varsin viihtyisää aikaiseksi...
Nyt kun minulla ei siis enää ole ihanasti touhuavia oppilaita orjatöissä maalaamassa ja koristelemassa paikkoja, aion pärjätä ihan itse. Kaikki luovuus lähtee oman nahan alta yhteistyössä enkelien kanssa, jotka ovat kyllä istuneet kevään olkapäilläni järjestellen ihmeellisellä synkronismilla kaikkia palasia kohdalleen. Näyttäisi siis siltä, että on aika ottaa vastaan kaikki se, mistä olen unelmoinut. Huh! Toivottavasti olen "tilannut" kaiken juuri sopivasti oikeanlaiseksi... ;)
Kiitos kaikille ihmeellisille ihmisenkeleille ja niille olkapäillä istuneille, jotka olette omalta osaltanne auttaneet minua unelmani toteuttamisessa! K-i-i-t-o-s.
